Elämämme vaiheisiin on kuulunut paljon hevosia, tässä esittelemme kuitenkin vain ne,
jotka ovat kanssamme täällä Luostolassa asuneet:
TERMINAATTORI (Teemu) 21.5.1993 - 7.1.2010
Tavallinen (paitsi tosi kylmä) talvipäivä, hevosten tavallista laumaelämää ulkona ja äärettömän
paljon huonoa onnea. Teemu oli loukannut oikean takajalkansa todella pahasti eikä meillä jäänyt
muuta mahdollisutta kuin tehdä raskas mutta välttämätön päätös. Eläinlääkäri lopetti Teemun samana
iltana tänne kotitallille klo 18.00.
Suomenhevoslaumaan tuli siis hevosen mentävä aukko ja moni käytännön asia mutkistuu tämän
uutteran työmiehen poismenon myötä. Teemu ehti viettää meillä yli seitsemän vuotta ja teki maastojen
vetohevosena todella suuren työn. Sille kävi kaikki, se oli keulahevosena rohkea ja vauhtiakin löytyi.
Pari viimeistä vuotta se vei myös suuren joukon ensikertalaisia maastoon - aina luotettavasti ja rauhallisesti.
Tunneillahan se oli yksi vakiohevosista - joka aina sitten alkoi hommiin vaikka kysyikin ratsastajilta,
että onko ihan pakko...
Hevosten kanssa voi aina sattua kaikenlaista, mutta sitten kun sattuu, niin se todella sattuu myös meihin ihmisiin.
Tätä on hevosenomistaminen pahimmillaan - voimme kuitenkin koittaa muistaa niitä hetkiä, jotka tuntuivat
parhaimmilta. Itse vedin sillä uudenvuoden aattona kaksi reipasta maastoa, hyvillä mielin!
Teemu tuli meille Kemijärveltä vuonna 2002, ja kuntoutui ensimmäisen talven. Teemu on tallimme ainoa ravitaustan omaava hevonen. Se on luotettava ja varma maastojen vetohevonen, mutta voimakas kilpailuvietti vähän rajaa sen käyttäjäkuntaa. Rauhallisilla maastoretkillä se on myös asiakkaiden hevosena.
Kentällä Teemua joutuu ratsastamaan eteen, ja sitä käytetäänkin paljon myös alkeistunneilla. Sillä on mukava jog ja alun tahmeuden jälkeen se yleensä yrittää ja tekee paljon ollen siis luotettava työmies. Sillä on myös mukava harjoitella trailia. Luonteensa ja fysiikkansa puolesta Teemusta oli jo kehittymässä mukava hevonen ratsastuskäyttöön, mutta entinen kilpailu-ura näkyy jalkojen rasittumisena, joten säästämme sitä melko paljon. Laumassa Teemu on pahnan pohjimmainen, joskin kokeilee onneaan silloin tällöin.
MISTER SAHURI 13.5.1997 - 30.7.2009
Luotettava ja turvallinen laumanjohtaja, hevostilan äärimmäisen tärkeä työmies ja meille kovin rakas Sahuri menehtyi yllättäen maastoretkellä torstai-iltana puoli yhdeksän aikaan. Olimme jo palaamassa kotiinpäin kun se kävellessään hirnahti kolme kertaa, ehdin avata siltä satulan, mutta sitten kaikki oli hetkessä ohitse. Sillä ei ollut mitään oireita ennakkoon ja se on aina ollut perusterve hevonen.
Kunnon työmiehen tavoin se oli tehnyt iltapäivällä erinomaista työtä kentällä ja illan maastoretken se teki yhtä luotettavasti kuin oli tehnyt satoja kertoja aikaisemminkin.
Itse ratsastin sillä viimeksi edellisenä sunnuntaina, menin hetken kentällä ilman satulaa, se toimi upeasti pelkillä painoavuilla ja ajattelin silloin kuten niin monesti ennenkin: voi että tämä on hieno hevonen.
Jospa kuolema tulisi aina näin - yllättäen ja pyytämättä,
kivuttomasti ja hiljaa
lempeän kesäillan auringon paisteessa,
pehmeän kanervikon katveessa.
Mitä muuta voi silloin tehdä
kuin silittää vielä lämmintä kaulaa
painaa pää laukkiotsaa vasten
ja hyvästellä hiljaa.
Minä riisun suitset viimeisen kerran
ja annan sinun mennä,
iso poika, minä annan sinun mennä.
Henna 30.7.2009
Asiakaspalvelija Herra Sahuri etualalla, vieressä Limbo ja Teemu maaliskuussa 2009
MISTER SAHURI
Suomenhevonen sukupuoli: ruuna syntynyt: 13.05.1997 väri: punarautias merkit: leveä läpikäyvä läsi, alahuuli valkea, oej takakork. vsk ja vko, vej kjko, vtj matla vsk korkeus:
n. 165 cm
Kun "Aulis" eli Sahuri muutti talliimme Torniosta vuonna 2002, se liittoutui silloisen johtajan kanssa, ja tämän poismenon jälkeen otti automaattisesti johtajan paikan. Aulis on kookas ja karismaattinen herrasmies eikä sen tarvitse koskaan haastaa riitaa: pelkkä olemus riittää vakuuttaan lauman.
Ratsuhommissa Aulis on herkkä ja osaava, mutta vaatii samaa myös ratsastajalta. Aulis omaa suomenhevoseksi melko suuret liikkeet, jotka kuitenkin hevosen hyvästä rakenteesta johtuen ovat miellyttävät.
Sahuri saattaa olla suomenhevosistamme se, jolla on eniten kapasiteettia liikkumiseen, mutta vaatii ratsastajalta äärimmäistä keskittymistä asiaan motivoida se työskentelemään. Tällä hetkellä se kokoaa hyvin jogiin ja kantaa itsensä siinä hienosti.
Maastoon käy aloittelijoille rauhallisille retkille ja kokeneemmat pääsevät nauttimaan myös hyvin pyörivästä ja matkaavoittavasta laukasta.
Sahuri on ilmeisesti liittynyt Hevosten Ammattiyhdistysliikkeeseen, koska matkailijat joutuvat joskus neuvottelemaan sen kanssa maastoon lähdöstä.
Iso kuva Sahurista:
VEKOTTI
sukupuoli:
ruuna
rotu:
Suomenhevonen
syntynyt:
18.05.1984
väri:
punarautias
merkit:
tähti
korkeus:
n. 153 cm
Veikko tuli eläkepäiville Korvalan Kestikievarista keväällä 2006. Sen elämän kiihkeimmät hetket olivat jo ehkä takanapäin ja päivät täyttyivät säännöllisistä ruokailuista ja riittävistä päiväunista Mielenvirkistykseksi ja fysiikan ylläpitämiseksi Veikko kävi maastoilemassa, ja teki vielä kesällä 2007 jonkun verran junnutunteja. Sillä olikin oma fanikaarti junnutuntilaisissa. Ystävälllinen Veikko oli myös 4h-heppakerholaisten suosikki. Vekotti siirtyi rauhallisesti ikivihreille metsälaitumille keskiviikkona 3.10.2007
TAKARESSU, suomenhevostamma 1988-2004
Tämä tamma syntyi meille ravikäyttöön, joskaan raviuraa ei sitten koskaan aloitettu. Ressu oli meillä harrasteratsuna ja ajeltiin sillä pikkuisen reelläkin. Muutti perheen mukana Tankavaarasta Orimattilaan, sieltä Kiimingin kautta Sodankylään ja sitten Luostolle 2002. Täällä se haudattiin kumppaninsa Severin kanssa samaan hautaan 2004.
SESSAN SEVERI, lv-ruuna 1988-2004 Pikkumusta syntyi myös ravikäyttöön ja Alo ajeli sillä Orimattilassa asuessamma muutamia lähtöjä. Severi myytiin muutamaksi vuodeksi toisille harrastajille, mutta ostettiin sitten takaisin vuonna 1994. Sen jälkeen sillä ratsasteltiin ja ajettiin kotona. Oli sellainen "Ellun oma heppa".
Tässä kuvassa on Severi ja vieressä Takaressu, takana liinaharja Jojo.
SESSAN ST.PETER, lv-ruuna 1990-2003 Sessan Ribb-tamma viimeinen eli 9.varsa, jolla sitten muutama viimeinen vuosi myös ratsasteltiin muuten vain ja omaksi iloksi.
