8.-11.9.2011 Ed Dabneyn karjatyöskentelykurssi Kokkolassa
Doriksen
kanssa karjaa paimentamassa
”Lännenratsastus on
karjapaimenten työhön perustuva käytännöllisyyteen ja vaivattomuuteen tähtäävä
ratsastuslaji, jonka hienouksien hallinta vie ihmisiän.” (SRL)
Aloittaessani lännenratsastuksen 90-luvun loppupuolella se
oli vielä nuori laji Suomessa. Ensimmäisen viiden vuoden aikana valmentauduimme
Limingassa säännöllisesti lähes kuukausittain, myöhemmin muutaman kerran
vuodessa. Lännenratsastus vei sydämeni, koska se perustuu käytännön töihin, ja parhaimmillaan
siinä pyritään mahdollisimman intensiiviseen ja herkkään suhteeseen ratsastajan
ja hevosen välillä.
Tähän
vuoteen asti olen kuitenkin opiskellut lännenratsastusta vain ”teoriassa” eli
ilman sitä lännenratsastuksen syvintä elementtiä –karjaa. Syyskuussa sain
mahdollisuuden osallistua Doriksen kanssa cowboyna ja karjan parissa
vuosikymmeniä työskennelleen Ed Dabneyn karjakurssille. Kurssille oli hienoa
päästä osallistumaan oman hevosensa kanssa. Doris on tullut minulle ollessaan
puolitoistavuotias, ja sen perusratsutus on tehty itse, Helinä Tuomikosken korvaamattomalla
avustuksella.Kurssilla päästiin kokeilemaan, kuinka sileällä tehty työ toimisi
karjatilan töissä.
Karjakurssi oli rakennettu neljäksi pitkäksi työpäiväksi,
jossa hevosen kanssa työskenneltiin yhteensä noin kahdeksan tuntia päivässä.
Ensimmäisenä päivänä aloitimme maastakäsittelyn periaatteilla, koska
maastakäsin toimivuus on johtajuuden ja kaiken ratsastuksen perusta.
Maastakäsittelyn
aloitimme sillä, että hevonen keskittyy ja kunnioittaa ihmisen tilaa, tulee
luokse ainoastaan pyydettäessä ja myös poistuu pyydettäessä. Hevosen on väistettävä etu- ja takajaloillaan, sekä suoraan
sivulle (side pass). Pyydettäessä hevosen on liikuttava eteen tai taaksepäin,
ja vaihdettava suunta halutulla tavalla. Lisäksi karjahevosen tulee sietää
liikettä ympärillään (lasso), sekä sietää maasta lähestyviä esineitä
(esimerkiksi perässä vedettävää puomia).
Kaikki nämä elementit ovat äärimmäisen tärkeitä karjatilan
töissä. Dabney korosti, että karjan kanssa työskenneltäessä hevosen täytyy
toimia. Kun toimivuutta oli harjoiteltu maasta käsin, siirryimme hevosten
selkään, ja aloitimme samat harjoitteet selästä.
” When you're at a ranch, everything you should
be able to do from horseback. If not, the first question is why not?”
Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että erilaisten esineiden siirtäminen ja porttien
avaaminen on pystyttävä tekemään ratsain. Jos cowboy joutuu laskeutumaan
hevosen selästä suorittaakseen jonkin tehtävän, on hän paitsi hidas, myös
naurunalainen! Kurssilla opettelimme avaamaan erilaisia painavia portteja
karjan keskellä, jolloin mukana on monia haastavia elementtejä. Treenasimme myös
naruporttien avaamista kuivaharjoitteluna kentän laidalla, samaten hevosen
selkään aidan päältä nousemista. Olin iloinen huomatessani, että mikään
kurssilla vastaantullut asia ei ollut minulle ja Dorikselle mahdoton, vaikka
joidenkin parissa enemmän aikaa menikin. Osa asioista oli ennestään tuttuja,
osa ei.
Hyvin pian, jo ensimmäisen päivän iltapäivänä, vasikat ja
hevoset päästettiin tutustumaan toisiinsa. Tämä tarkoitti sitä, että kentällä
oli kymmenkunta ratsukkoa, ja vasikat laskettiin joukkoomme irti. Dabney halusi
nähdä, kuinka hevosemme (ja me itse) reagoimme vasikoihin. Hyvin pian aloimme
tehdä yksinkertaisia siirtelyharjoituksia, joissa harjoittelimme esimerkiksi
vasikoiden siirtämistä ryhmänä ja yksittäin. Dabney puhui paljon karjanajon
teoriapuolesta ja vasikoiden lajityypillisestä käytöksestä, mikä auttoi
ymmärtämään karjankäsittelyn ja –siirtelyn periaatteita.
Karjatyöskentelyssä
ratsastajan rooli on tarvittaessa ohjata hevosta (esimerkiksi siirtää sen
takaosa vasikan tielle), mutta muuten pysyttävä poissa hevosen tieltä.
Lännenratsastuksessa puhutaankin monesti termistä cow sense: hevosen on luettava karjaa ja sen on annettava toimia vaistonsa mukaisesti. Oli hienoa huomata, kuinka luonnostaan
karjan kanssa työskentely niiltä tulee ja miten helposti eläimet keskenään
kommunikoivat.
Pääsimme myös harjoittelemaan lasson pyörittelyä ja lasso
kädessä ratsastusta –ei muuten ole ihan helppoa! Olin kuitenkin hyvin
innoissani siitä, että ohjat ja lasso samassa kädessä ratsastettaessa Doris
toimi kuitenkin hienona karjahevosena, ja sen liikuttelu eri asennoissa ja
väistöissä oli jopa helppoa.
Itse
en monestaaan syystä ole koskaan ollut innostunut kilpaurheilun ja ratsastuksen
yhdistelmästä, joten oikeiden töiden tekeminen ja onnistuminen todella motivoi
jatkamaan. Kaikki se raaka perustyö, mitä maasta ja selästä on tehty, alkoi
kantaa hedelmää. Istunnan jo pohkeiden merkitys korostui siinä vaiheessa, kun
ohjat olivat samassa kädessä lasson kanssa. Pohkeiden herkkyys ja väistöjen onnistuminen
nousi arvoon arvaamattomaan, kun vasikoita tuli siirrellä. Toisin sanoen,
kaikki palikat alkoivat loksahdella kohdalleen. Karjatyössä hevosen ja
yhteistyön on vain toimittava. Kun
karjapaimenet siirtävät ryhmätyönä satoja vasikoita, ei ole enää aikaa alkaa
ratsastaa pohkeita tai sulkuväistöjä läpi –niitä tarvitaan eli niiden on vain
onnistuttava. How simple is that ?
- Ellu ja Doris -
Juttu on julkaistu Lapin Lännenratsastajien joulukuun "Länkkärix" seuralehdessä 2/2011. Jutun kirjoittaja on Maria 'Ellu' Isola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti