sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Tällainen itseään pidempi syksy

voisikohan se opettaa jotain? Ainakin se vahvistaa käsityksiä, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Epävarmuuden sietäminen ei ole helppoa ainakaan silloin, jos pidämme kiinni kerran oppimastamme varmasta totuudesta.

Tietoa on nyt paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten, mutta onko meillä enemmän ymmärrystä?

Aurinko on jo kovin alhaalla - niinä harvoina päivinä kun se on ollut näkyvissä viime kuukausina.
Tätä kirjoittaessa lunta ei ole tämänkään vertaa. 
Syksyn tiedonhankinta
tallilla keskittyi kahteen ammattilaisen vetämään päivään eli hammashuoltoon lokakuun loppupuolella ja kavionhuoltoon marraskuun alussa. Sijaintimme täällä reippaasti 67° pohjoisen leveyspiirin yläpuolella ei ole este oppimiselle tai tiedonkululle. Asialleen omistautuneet ovat pyynnöstä tulleet huolehtimaan tärkeistä asioista. Tallin isompi ovi on ollut aina avoinna. 

Hammaseläinlääkärin klinikka saapuu tallille

Muutaman vuoden tauon jälkeen, saimme jälleen soviteltua hammaslääkärin käynnin (www.hirnuvahammas.fi) tallille. Eläinlääkäri Marika kertoo ja näyttää hevosenomistajille, mistä hevosen suussa tänä päivänä on kysymys. Me emme aina tahdo muistaa, että hevonen ei elä vapaana preerialla ilman varusteita nauttien luonnonmukaista ravintoa. Tämänpäivän hammashuoltoon kuuluu kokonaisvaltainen ymmärrys: ammattilaisen tekemä huolto on paljon muutakin kuin ns. piikkien raspausta käsituntumalla. 

Melkoisen etuoikeutettua on katsoa monitorista hevosen suuhun omalla tallilla 
Hyvä valmistelu ja varusteet mahdollistavat tarvittavat
toimenpiteet turvallisesti molemmille
Ratsastusseuramme järjestämä kaviokurssi keskittyi tällä kertaa ns. irtokengän irroittamiseen ja takaisinkiinnittämiseen. Kaikki pohjautuu tietysti kavion rakenteen ymmärtämiseen ja kuten myös tarvittavien välineiden oikeaoppiseen käyttöön. 

Jaakko ja kavio.
TJT Farrier Service - tässä tapauksessa toimialueena koko maa 😄
Kurssilaiset saivat todeta sen, minkä useimmat etukäteen tiesivätkin - ei ole helppoa, mutta ei sitä voi oppiakaan, jos ei yritä ja harjoittele. Kengät irroitettiin oikealta hevoselta, mutta naulaamista saivat halukkaat harjoitella teuraskavioilla. 
Jaakko antaa nauloja (aina vaan!) kun Ellu ja Aino ovat tositoimissa
Kavion rakenne tutkittavana. 
Martti toimi kurssilla demohevosena myös kengityksen suhteen. Selkeästi ja ymmärrettävästi ammattikengittäjä pystyy demonstroimaan, että kokonaisvaltainen kavionhuolto tarkoittaa hevosen rakenteen ja hevosen käyttötarkoituksen ymmärrystä. On tärkeää havannoida millainen jalan ja kavion rakenne on ja miten vuolulla ja kengityksellä pystytään vaikuttamaan hevosen terveyteen. Ammattiseppä tekee ja takoo kengät hevosen kavioon sopivaksi, ei toisinpäin. Työ on siis paljon muutakin kuin kengän kiinnittämistä kavioon. 

Jaakko ja Martti ovat vanhoja tuttuja

Valmistautuminen talveen
alkoi meilläkin kutakuinkin normaalisti, tuttua ja turvallista touhua siis. Alkusyksyn pakkaset kyllä jäädyttivät kentän pohjan kovaksi muutamassa yössä. Alpo lanasi sen ja lisäksi tarhan pohjien tasoitus on ollut menossa muutaman viikon senkin jälkeen. 

Ratsastustauko on alkanut enemmän tai vähemmän lokakuussa.
Ellu pukeutuu toppapukuun jo ruska-aikana kuten aina. Onhan jo melkein talvi!
Tai niin siis luulimme. 

Kuten allaolevista kuvista näkyy: kehitys kehittyy ja jossain vaiheessa ne teinit ovat aikuisia ja me entiset aikuiset olemme toimittaja Niemen mukaan vain keski-ikäisiä teinejä. 

Ellu tarvitsee vain yhden kuvan, josta käy ilmi että hän on liikuttanut kaksi hevosta, ilmeisesti siis samalla kertaa. Varustanut ne, riisunut ja pukenut, tehnyt jälkihuollon. 
Minä puolestani tarvitsen kaksi kuvaa todentamaan, että olen ratsastanut yhden hevosen ainakin yhden kerran molempiin suuntiin. 

Minun pitää nyt hieman miettiä tätä. 

Ellu ja ruunat
Henna ja tammat. 


Kotoiset kanssaeläimemme 
herättävät meissä iloa ja joskus vähän suruakin. Ehkä eniten ne kuitenkin saavat meissä aikaan ihastusta. Me tutustumme eri lajeihin, pohdimme niiden olemassaoloa ja yritämme ymmärtää niiden käytöstä. Hevosista viehätymme, koska ne edustavat meille myös jotain saavuttamatonta. Saavuttamaton unelma on syytä säilyttää, se kuljettaa meitä eteenpäin.

Hevosistamme täällä kotona syntynyt vartti-Martti (Ellun quarterruuna) on nyt 10-vuotias. Se on saanut viettää lapsuutensa ja nuoruutensa hevoslaumassa ja sitä voisi ihmisen sanoin kuvata "sosiaalisesti taitavaksi" hevoseksi. Sillä on ilmeisesti myös hyvä geeniperimä: tavattuani Martin isän (Playin Smarter), sen käytöksestä tuli mieleen ensimmäisenä sana "sophisticated". 
Tässä Martti emänsä kanssa, laukkipää takana on laumanjohtaja Sahuri, vieressä Limbo
Kun Martti muutti vieroituksen jälkeen isojen hevosten laumaan, se liimautui heti laumanjohtaja Sahurin kylkeen. Iso herrasmiesruuna oli turvallinen ja rauhallinen opettaja isommassa laumassa.
Nyt aikuisena Martti on tekijähevonen, se on luonteeltaan utelias ja kekseliäs. Se osaa olla korrekti ja hienovarainen uusia hevosia tavatessaan. Se myös osoittaa nyt hallitsevansa tarvittaessa kotilauman turvallisuussäännöt.

Nuori shetlanninponitamma tuli meille vierailemaan lokakuussa. Martti teki päättäväisesti, ilman vahingoittavia aggressioita sen, mitä laumanvartijan kuuluukin tehdä. Tulokas pysyköön kauempana.
Ponicuttingia 
Quarterin rakenne ja tilanneäly mahdollistavat nopeat käännökset, pysähdykset ja liikkeellelähdöt. Martti tekee "täysillä" asioita sekunneissa ja on ne tehtyään saman tien tasapainossa fyysisesti ja psyykkisesti. 
Vartti-Martti kiihdyttää 
Kuvat on poimittu videoilta, kaikki tapahtuu niin nopeasti ettei tavallisella kännykällä pysty liikettä kuvaamaan. Marttia ei ole mitenkään "opetettu" tähän - tämän asian se näyttää osaavan ihan itsekseen 😄. Monipuolisella liikunnalla Ellu pyrkii pitämään Martin hyvässä kunnossa ja iloisella mielellä. 

Ja Vartti-Martti pysähtyy 
Lumi tuli - melkein jo jäädäkseen
eli muutaman kerran olemme saaneet aloittaa talven. Marraskuu on kuitenkin ollut sateinen ja lämmin. Ja pimeä. Meillä Sodankylässä marraskuussa on auringonvaloa näkynyt parin ensimmäisen viikon aikana yhteensä noin ½ tuntia. Mutta tänä aamuna - taivaanranta oli auki ja siellä se oli valonlähde jälleen näkyvissä. Matalalla, mutta päivänvaloa antaen. Siitä iloitaan ja odotetaan, että lumi tulee heijastamaan vähäisen valon moninkertaiseksi.  
Pari kertaa jo meinattiin, että nysse tulee!

Laitan marraskuun yleisilmeestä
vain pienen kuvan.

Jäädään mieluummin tämän lokakuisen kuvan tunnelmiin.
Talvi on ihan tuloillaan - ihanaa!