keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Vähän yli kevätpäivän tasauksen

ja ajatukset taitavat olla keveämpiä.

Nykyihmisenä minäkin rytmitän aikaani kalenterilla: vuosilla ja kuukausilla, päivillä ja tunneilla. Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun Lisa kroonisen kavikokuumeen vuoksi lopetettiin tänne syntymäkotiin. Ajan käsite saa nyt erilaisia muotoja.
Lisan kuolema tuntuu kovin kaukaiselta, sen sijaan sen syntymä yhdeksän vuotta sitten tuntuu siltä,  kuin toukokuinen yö olisi ollut viime yönä. Joten vain elämällä on merkitystä.

Kuva: Pasi Hiltunen 
Miksi siitä tuli niin erityinen? 

Vuosien saatossa, kun tallissa on ollut paljon hevosia, minulta on usein kysytty, mikä niistä on lempihevoseni. Koskaan en ole nimennyt vain yhtä. Jokainen niistä on ollut hevonen omalla paikallaan, omine erityispiirteineen. 

Toinen meistä näyttää aina hyvältä  kuvissa!
Eikä sen tarvitse tuijottaa kavionkärkiään, ei tullessa eikä mennessä.
Kun hevonen on varma omasta fyysisestä ja henkisestä kapasiteetistaan, sen on helppoa olla ystävällinen, asioihin avoimesti ja tyynesti suhtautuva, yhteistyökykyinen, voimakas ja karismaattinen laumaeläin.  Lisasta tuli siis erityinen ihan itsekseen, ja sen lähellä oli hyvä olla.

Tyypillinen kuva myös hevoslaumassa, joku on keskellä.
Vuodenkierto on hieno asia ja ainakin täällä kahdeksan vuodenajan maassa siihen on helppo kiinnittää itsensä. Voimme muuttua sen mukana, sopeutua ja siirtyä eteenpäin.

Lasivitriinin tärkeitä asioita. 

Talvi taittuu, vaikka väkisin

Pitääkö täällä koko ajan tarpoa  lumessa?
Virallisten ennusteiden mukaan kevättä ei juuri nyt ole Suomeen näkyvissä. Lumen syvyys on kutakuinkin normaali eli n. 80 cm. Mutta auringon teho alkaa olla meteorologinkin mukaan kohta jo samaa luokkaa kuin kuin elo-syyskuun vaihteessa, niin kevät kuulemma saapuu sittenkin. Hyvä niin, koska on tämä ollut jokseenkin pitkä talvi. 
Heijaa, hoplaa Henna ja hevonen!

Kyllä me Elsan kanssa mennään välillä ihan ohjeidenkin mukaan  😇
Tuli jossain vaiheessa päivä, jolloin  se aurinko sitten valaisi puiden latvat. Lupaavaa. 
Elsa ottaa aurinkoa

Ja takaisin tarinan alkuun - miksi quarterhevonen ?

Western-kulttuurista kiinnostuneen tai lännenratsastusta harrastavan ihmisen ei tarvitse kauaa aikaa viettää quarterhevosten kanssa, kun hänelle todennäköisesti selviää, miksi se on valikoitunut karjapaimenen työhevoseksi. Tai miksi se on maailman suosituin hevosrotu. Ja miten se kykenee niin tavattoman moniin eri asioihin. 

Tallimme toiminnan viimeisten viidentoista vuoden aikana ovat mahdollistaneet turvalliset ja luotettavat suomenhevoset. Ne ovat väsymättä vieneet selässään matkailijoita metsäretkille, vetäneet asiakkaita reessä, olleet talutusratsastushevosina, hoitokerhojen kärsivällisinä ihastuksen kohteina ja opastaneet ihmisiä lännenratsastuksen maailmaan. Edelleen meille tärkeitä kumppaneita. 

Tallissamme on myös saman ajanjakson verran ollut aina yksi puoliverinen kerrallaan. Laadukkaita  ratsuja,  vanhempia herrasmiehiä kaikki: hollantilainen Casper, ruotsalainen Bruno ja nyt saksalainen Ruuna. Ja se on ihan erilainen, opettavainen maailma, se puoliveristen ruunien kotiseutu. 
Ruuna ja enkkusatula, Ellu roikottaa bosalia ..
... erilaiset entiset nuoret kentällä touhuamassa. 

Lisan veli ja eno, Martti aka Pretty Smart Mickey on ensimmäinen
Lapissa syntynyt varttihevonen. Rotunsa ainoa edustaja tallissamme tällä hetkellä. 
Ja iloa kohti
on ihmisen mieli. Jotenkin tuntuu, että kevät on hyvää aikaa kylvää unelmien siemeniä.

Eräänä aamuna se sitten lausuttiin ääneen. Tai siis Alpo lausui ja minä terästin kuuloani parhaani mukaan. Kyllä se on outoa, kun tallissa on enää vain yksi varttihevonen, joskus niitä oli viisi." Ja hetken päästä: "Pitäisköhän sitä", jatkoi hän. Johon: "Voishan sitä", minä lyhyesti totesin. Siitä se sitten lähti.
Ennakkotilaukset on tehty ja unelmille on annettu osoite.

Unelmat ovat unelmia,
siihen saakka kunnes niiden on aika toteutua. 


Hitusen yli kevätpäiväntasauksen. Tänään se riittää ja tästä eteenpäin päivät ovat yötä pidempiä.