sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Tällainen itseään pidempi syksy

voisikohan se opettaa jotain? Ainakin se vahvistaa käsityksiä, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Epävarmuuden sietäminen ei ole helppoa ainakaan silloin, jos pidämme kiinni kerran oppimastamme varmasta totuudesta.

Tietoa on nyt paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten, mutta onko meillä enemmän ymmärrystä?

Aurinko on jo kovin alhaalla - niinä harvoina päivinä kun se on ollut näkyvissä viime kuukausina.
Tätä kirjoittaessa lunta ei ole tämänkään vertaa. 
Syksyn tiedonhankinta
tallilla keskittyi kahteen ammattilaisen vetämään päivään eli hammashuoltoon lokakuun loppupuolella ja kavionhuoltoon marraskuun alussa. Sijaintimme täällä reippaasti 67° pohjoisen leveyspiirin yläpuolella ei ole este oppimiselle tai tiedonkululle. Asialleen omistautuneet ovat pyynnöstä tulleet huolehtimaan tärkeistä asioista. Tallin isompi ovi on ollut aina avoinna. 

Hammaseläinlääkärin klinikka saapuu tallille

Muutaman vuoden tauon jälkeen, saimme jälleen soviteltua hammaslääkärin käynnin (www.hirnuvahammas.fi) tallille. Eläinlääkäri Marika kertoo ja näyttää hevosenomistajille, mistä hevosen suussa tänä päivänä on kysymys. Me emme aina tahdo muistaa, että hevonen ei elä vapaana preerialla ilman varusteita nauttien luonnonmukaista ravintoa. Tämänpäivän hammashuoltoon kuuluu kokonaisvaltainen ymmärrys: ammattilaisen tekemä huolto on paljon muutakin kuin ns. piikkien raspausta käsituntumalla. 

Melkoisen etuoikeutettua on katsoa monitorista hevosen suuhun omalla tallilla 
Hyvä valmistelu ja varusteet mahdollistavat tarvittavat
toimenpiteet turvallisesti molemmille
Ratsastusseuramme järjestämä kaviokurssi keskittyi tällä kertaa ns. irtokengän irroittamiseen ja takaisinkiinnittämiseen. Kaikki pohjautuu tietysti kavion rakenteen ymmärtämiseen ja kuten myös tarvittavien välineiden oikeaoppiseen käyttöön. 

Jaakko ja kavio.
TJT Farrier Service - tässä tapauksessa toimialueena koko maa 😄
Kurssilaiset saivat todeta sen, minkä useimmat etukäteen tiesivätkin - ei ole helppoa, mutta ei sitä voi oppiakaan, jos ei yritä ja harjoittele. Kengät irroitettiin oikealta hevoselta, mutta naulaamista saivat halukkaat harjoitella teuraskavioilla. 
Jaakko antaa nauloja (aina vaan!) kun Ellu ja Aino ovat tositoimissa
Kavion rakenne tutkittavana. 
Martti toimi kurssilla demohevosena myös kengityksen suhteen. Selkeästi ja ymmärrettävästi ammattikengittäjä pystyy demonstroimaan, että kokonaisvaltainen kavionhuolto tarkoittaa hevosen rakenteen ja hevosen käyttötarkoituksen ymmärrystä. On tärkeää havannoida millainen jalan ja kavion rakenne on ja miten vuolulla ja kengityksellä pystytään vaikuttamaan hevosen terveyteen. Ammattiseppä tekee ja takoo kengät hevosen kavioon sopivaksi, ei toisinpäin. Työ on siis paljon muutakin kuin kengän kiinnittämistä kavioon. 

Jaakko ja Martti ovat vanhoja tuttuja

Valmistautuminen talveen
alkoi meilläkin kutakuinkin normaalisti, tuttua ja turvallista touhua siis. Alkusyksyn pakkaset kyllä jäädyttivät kentän pohjan kovaksi muutamassa yössä. Alpo lanasi sen ja lisäksi tarhan pohjien tasoitus on ollut menossa muutaman viikon senkin jälkeen. 

Ratsastustauko on alkanut enemmän tai vähemmän lokakuussa.
Ellu pukeutuu toppapukuun jo ruska-aikana kuten aina. Onhan jo melkein talvi!
Tai niin siis luulimme. 

Kuten allaolevista kuvista näkyy: kehitys kehittyy ja jossain vaiheessa ne teinit ovat aikuisia ja me entiset aikuiset olemme toimittaja Niemen mukaan vain keski-ikäisiä teinejä. 

Ellu tarvitsee vain yhden kuvan, josta käy ilmi että hän on liikuttanut kaksi hevosta, ilmeisesti siis samalla kertaa. Varustanut ne, riisunut ja pukenut, tehnyt jälkihuollon. 
Minä puolestani tarvitsen kaksi kuvaa todentamaan, että olen ratsastanut yhden hevosen ainakin yhden kerran molempiin suuntiin. 

Minun pitää nyt hieman miettiä tätä. 

Ellu ja ruunat
Henna ja tammat. 


Kotoiset kanssaeläimemme 
herättävät meissä iloa ja joskus vähän suruakin. Ehkä eniten ne kuitenkin saavat meissä aikaan ihastusta. Me tutustumme eri lajeihin, pohdimme niiden olemassaoloa ja yritämme ymmärtää niiden käytöstä. Hevosista viehätymme, koska ne edustavat meille myös jotain saavuttamatonta. Saavuttamaton unelma on syytä säilyttää, se kuljettaa meitä eteenpäin.

Hevosistamme täällä kotona syntynyt vartti-Martti (Ellun quarterruuna) on nyt 10-vuotias. Se on saanut viettää lapsuutensa ja nuoruutensa hevoslaumassa ja sitä voisi ihmisen sanoin kuvata "sosiaalisesti taitavaksi" hevoseksi. Sillä on ilmeisesti myös hyvä geeniperimä: tavattuani Martin isän (Playin Smarter), sen käytöksestä tuli mieleen ensimmäisenä sana "sophisticated". 
Tässä Martti emänsä kanssa, laukkipää takana on laumanjohtaja Sahuri, vieressä Limbo
Kun Martti muutti vieroituksen jälkeen isojen hevosten laumaan, se liimautui heti laumanjohtaja Sahurin kylkeen. Iso herrasmiesruuna oli turvallinen ja rauhallinen opettaja isommassa laumassa.
Nyt aikuisena Martti on tekijähevonen, se on luonteeltaan utelias ja kekseliäs. Se osaa olla korrekti ja hienovarainen uusia hevosia tavatessaan. Se myös osoittaa nyt hallitsevansa tarvittaessa kotilauman turvallisuussäännöt.

Nuori shetlanninponitamma tuli meille vierailemaan lokakuussa. Martti teki päättäväisesti, ilman vahingoittavia aggressioita sen, mitä laumanvartijan kuuluukin tehdä. Tulokas pysyköön kauempana.
Ponicuttingia 
Quarterin rakenne ja tilanneäly mahdollistavat nopeat käännökset, pysähdykset ja liikkeellelähdöt. Martti tekee "täysillä" asioita sekunneissa ja on ne tehtyään saman tien tasapainossa fyysisesti ja psyykkisesti. 
Vartti-Martti kiihdyttää 
Kuvat on poimittu videoilta, kaikki tapahtuu niin nopeasti ettei tavallisella kännykällä pysty liikettä kuvaamaan. Marttia ei ole mitenkään "opetettu" tähän - tämän asian se näyttää osaavan ihan itsekseen 😄. Monipuolisella liikunnalla Ellu pyrkii pitämään Martin hyvässä kunnossa ja iloisella mielellä. 

Ja Vartti-Martti pysähtyy 
Lumi tuli - melkein jo jäädäkseen
eli muutaman kerran olemme saaneet aloittaa talven. Marraskuu on kuitenkin ollut sateinen ja lämmin. Ja pimeä. Meillä Sodankylässä marraskuussa on auringonvaloa näkynyt parin ensimmäisen viikon aikana yhteensä noin ½ tuntia. Mutta tänä aamuna - taivaanranta oli auki ja siellä se oli valonlähde jälleen näkyvissä. Matalalla, mutta päivänvaloa antaen. Siitä iloitaan ja odotetaan, että lumi tulee heijastamaan vähäisen valon moninkertaiseksi.  
Pari kertaa jo meinattiin, että nysse tulee!

Laitan marraskuun yleisilmeestä
vain pienen kuvan.

Jäädään mieluummin tämän lokakuisen kuvan tunnelmiin.
Talvi on ihan tuloillaan - ihanaa! 

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Elokuun matkassa

meillekin hiipivät hämärtyvät yöt. Tosin tällä hetkellä päivän pituus on vielä lähes 19 tuntia, joten pimeää ei tietenkään ole. 
Heinäkuu vietettiin valossa eli  auringon paahtaessa lähes yötä päivää. Kuumuuden myötä päiväsaikaan kiusana olivat paarmat ja hevoset viettivätkin käytännössä heinäkuun kolme viimeistä viikkoa päivät sisällä ja yöt ulkona. Me ratsastajatkin hyydyimme ensimmäisen viikon jälkeen.

Heinäkuun alkupäivinä illat olivat ihanteellisia ratsastukseen.
Lämpöä ja auringonvaloa, ei hyttysiä, paarmoja tai muitakaan pistiäisiä. 

Vihreää lepoa

eli kuivasta ajanjaksosta huolimatta, kesä on edennyt kuten kuuluukin. Paljon yhtäaikaa kukkivia kasveja: joku ajallaan ja joku ehkä etuajassa. Erilaisia hyönteisiä, surviaisia, perhosia ja muita siivekkäitä. Monennäköisiä kuoriaisia ja muita mönkijöitä, joten ravintoketjussa lienee ollut monelle aika runsaasti ruokaa. Pikkulintujen - västäräkkien, tiaisten, kirjosieppojen ja joidenkin tuntemattomienkin pesintä näyttää ainakin kodin lähistöllä onnistuneen hyvin. Mieltä lämmittää ja rinnassa läikähtää, kun saa nähdä pääskynpoikien onnistuneet pesistä lähdöt vuosi toisensa jälkeen. 

Pätkä korkkaa laidunkauden, se kuuluu vapaaherrattaren etuoikeuksiin.
Takana Lisan kummulla  kukat innostuivat kasvamaan.
Paksuille hieman laihempaa laidunta alkuun
Pätkä viihtyy poikien kanssa
Lisan kumpu kukkii

Ruotsinmaalla

kesä tuntui ihan yhtä kuumalta kuin kotonakin. Mutta onhan se kuitenkin aina ihan erilaista kun saa vieraana olla. Edellisenä kesänä vastaavaan aikaa osallistuimme Jean-Luc Cornillen klinikkaan katsojina ja tämä kesänä Ellu otti Martin mukaan ja osallistui sen kanssa ratsukkona kolmen päivän ajan kurssille.
Martille ulkomaan matka oli ensimmäinen ja samalla myös sen elämän toinen pidempi kuljetus yksin. Se on kuitenkin luottavainen ja jotain samaa kieltä ne Ellun kanssa tuntuivat puhuvan, joten reissussa ei ollut ongelmia. 

Poika varjoisalla kujalla Pohjois-Ruotsin auringossa
Minusta Ruotsissa näyttää just tältä: ruoho on vihreää, taivas on sininen ja hevoset kiiltäviä 
Klinikka on mielenkiintoinen myös katsojille: se sisältää joka päivä kahden tunnin intensiivisen luennon hevosen biomekaniikan eri aihealueista. Aiheista JLC:lla ei ole puutetta, lisäksi hänen pitkän ja laajan hevoselämänkokemuksensa myötä, myös tarinavarasto tuntuu ehtymättömältä. 

Luentojen jälkeen pääsee seuraamaan läheltä JLC:n työskentelyä erilaisten ratsukoiden parissa, vähintään kahdeksan tunnin ajan päivässä. Lähestymistapa on tinkimätön: hevosen terveys ja hyvinvointi edellä samalla muistaen, miten suostuvaisten eläinten kanssa olemme tekemisessä. Oli hienoa nähdä, kuinka hän jonkun aikaa ratsukkoa seurattuaan, pystyi näkemään sen hetkisen tilanteen, mahdolliset ongelmat tai heikot kohdat - ja antamaan harjoitusten kautta asiaan apuja. 

Horse connecting people... 

Ja onhan siellä Ruotsissa paljon muutakin
Jo keväällä tuli kylvettyä pieniä ajatuksen siemeniä kaipaamistamme quarterhevosista. Ja kun tässä iässä jo ollaan, niin suunnitelmat ovat todellisia pitkän tähtäyksen sunnitelmia - nythän ei ole enää kiire minnekään. Jotta elämä jatkuisi, niin sitä haluaa vielä nähdä ja kokea uutta elämää.

Keski-Ruotsista löytyi silmää miellyttävä, kantava tamma, joka olisi syntyvän varsan vieroituksen jälkeen haettavissa uuteen kotiin. Ja suunnitelmaan kuului astutus eli toiveena tuoda samalla kaksi hevosta: siis kantava tamma. Kaupat Ellystä tehtiin maaliskuussa. Sitten piti odottaa toukokuuhun, että se varsoisi ja kaikki olisi hyvin.
Elly in America
Kuvakaappaus  myyntivideolta vuodelta 2009
Toukokuisena sunnuntaina se varsoi tottuneesti vaalean tammavarsan, tälle omistajalle jo neljännen samasta oriista. No sitten piti odottaa, että se muutaman viikon kuluttua matkustaisi varsan kanssa siittolaan, jälleen saman oriin luokse. 
Maalis-toukokuun välisen ajan minä luin quartereiden suvuista kuin jännityskertomuksia.  Kuten mm. Ellyn isän isästä, legendaarisesta Investeristä. Tuo 33-vuotiaaksi elänyt ori nimettiin AQHAn Hall of Fame'en vuonna 2004. Tai Ellyn emästä, joka on A Major Leaguerin täyssisar. Elly itse on varsonut Ruotsin lisäksi myös syntymämaassaan. 

Elly i Sverige
Kuva kesältä 2016, varsan kanssa laitumella
Toissa kesänä laitumella
Tulevan varsan isäori on meille mieluisa eli Docs Leaguer, kestävä ja järkevä, suoritusjälkeläisiä jättänyt terve ja hyväluonteinen ori. Heinäkuun viimeisenä päivänä tuli kuva ultrasta - siellä se näkyy - varsan alku 💜

Ja nyt sitten odotetaan, että kaikki menisi hyvin ja pääsisimme hakemaan loppuvuodesta Ellyn kasvavine varsoineen loppuelämän kotiin tänne Lappiin. Ja siinähän se elämä sitten taas jatkuu. 

Lapin kesää 
moititaan lyhyeksi ja joskus mieltäkin apeuttavaksi. Kun kaikki kuulemma kukkiikin niin nopeasti. 
Mutta millä tavalla kaikki kukkii? Tietysti vahvasti, vaikka läpi harmaan kiven! 

Kaikki on mahdollista

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Tänäänkin on hyvä päivä

tehdä kaikenlaista mukavaa. Voi olla uutta ja erilaista tai jotain vanhaa ja vakiintunutta - mutta päivä on varmasti oikea. Tänäänhän on vain kerran.

Tarhaelämää toukokuun alkupuolella
Tämä toukokuu on tuonut tullessaan paljon tapahtumia ja iloisia tekemisiä. Valoisat päivät ja nyt siis jo yöttömät yötkin sujahtelevat yksi toisensa jälkeen, herkeämättä tapahtuu jotain.

Runsaslumisen talven jäljiltä, toukokuun kuudes päivä sitä oli vielä jäljellä paljon
Kevät ja kevätkesä ovat Lapissa upeaa aikaa ja tänä keväänä kaikesta on saanut nauttia ihan täysillä. Siitä, että meillä on toukokuussa lehti puussa, kukkivia kukkia, pölyttäviä hörhiläisiä, rakkaita muuttolintuja, leppeitä tuulia ja virtaavia vesiä. Tämähän saa ihmisetkin ihan höperöiksi. 

Konstit on monet sano akka ja Ville oli ihan samaa mieltä.
Kyllä kissa tietää mihin aurinko lämmittää.

Tätäkin ehdittiin ihmetellä toukokuussa ja ottaa kesä ainakin kaksi kertaa vastaan.
Lapin alkukesä pukeutuu ensin hentoihin väreihin, varovasti kuin akvarellissa. Aurinko kulkee taivaan rajassa vaan ei painu mailleen. 

Sattasjoki hieman ennen puoltayötä. 

Ajan äärellä
Jos näissä hevosjutuissa on jotain oppinyt vuosikymmenten aikana, niin sen voisi tiivistää muutaman kirjaimen, vaikkapa A:n ohjelmaan. Ensimmäinen A on aika ja toinen A on ammattilainen. Kolmas A liittyy edelliseen eli apu, sen vastaanottaminen ja yhdistettynä tietenkin avun vastaanottaminen ammattilaiselta.

Hevosten kanssa ei voi olla kiire, ja silti meillä usein tuntuu olevan kiire. Nyt on vain tunti aikaa tai viikko tai kolme kuukautta. Eikä koskaan voi tietää kauanko se joku vie aikaa. Joskus se vie kauan ja joskus huomaat, että hups - se tapahtui jo. Asioilla on tapana tapahtua: niitä voi silloin tällöin ohjata, ehkä korjata ammattilaisen avulla niitä kulkemaan toivottuun suuntaan. Meillä voi olla suunnitelma ja sitten olemme valmiit muuttamaan sitä tarpeen mukaan.

Hevosen kavioseinämän kasvu on hidasta ja vanhemmilla hevosilla se hidastuu entisestään. Tässä tulee mukaan sitten uusi kirjain eli U, joka tarkoittaa uskoa siihen, että me voimme vaikuttaa asioihin. Joskus se tuottaa tulosta ja joskus ei - mutta aina kannattaa yrittää. 
19-vuotiaan hevosen kaviot kaksi vuotta sitten toukokuussa
Saman hevosen, tosin nyt kaksi vuotta vanhemman, kaviot 2018
Hevonen on kokonaisuus kuten muutkin elolliset olennot ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Apua on saatu ammattilaiselta eli Jaakko Turuselta, kotioloissa sitten Alpo on huolehtinut muun ajan vuolut ja kengitykset,  Ellu liikutuksen, minä ruokinnan ja rutiinit, muu hevoslauma on vastannut henkisestä hyvinvoinnista.

Värkkäyspäiviä 
Hevosten kanssa on ollut hauskaa värkätä tänä keväänä. Jossain on tavoite ja suunnitelma, ne ovat kuitenkin ajassa kiinni varsin löysällä narulla. 

Elsa saa etsiä omaa tasapainoaan ilman ratsastajan painoa
Quarter, puoliverinen ja suomenhevonen - kukin tyylillään ❤️
Ruuna irrottelee ja voimistelee 

Ja sitten ollaankin jo valmiita lähtemään iltapalalle tai minne nyt mennäänkin
Onko vähemmän enemmän vai miten se meni?

Värkkäysten lomassa tehdään töitä
Kun hevosen työosuus loppuu hyvään toisessa päässä kenttää,
satulan kantaja vaihtuu.
Raaputusta ja rupattelua

Loppukäyntiä. Kaikki ei aina ole sattumaa

Elsa etsii työasentoa, jossa se jaksaa kantaa myös ratsastajansa
Ja lopuksi hyvää alkanutta kesää kaikille! 

Tässä piti näkyä meidän molempien naamat kokonaisina

Tässä meidän molempien piti katsoa suloisesti kohti kameraa
Ensi kertaan ystävät! 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Vähän yli kevätpäivän tasauksen

ja ajatukset taitavat olla keveämpiä.

Nykyihmisenä minäkin rytmitän aikaani kalenterilla: vuosilla ja kuukausilla, päivillä ja tunneilla. Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun Lisa kroonisen kavikokuumeen vuoksi lopetettiin tänne syntymäkotiin. Ajan käsite saa nyt erilaisia muotoja.
Lisan kuolema tuntuu kovin kaukaiselta, sen sijaan sen syntymä yhdeksän vuotta sitten tuntuu siltä,  kuin toukokuinen yö olisi ollut viime yönä. Joten vain elämällä on merkitystä.

Kuva: Pasi Hiltunen 
Miksi siitä tuli niin erityinen? 

Vuosien saatossa, kun tallissa on ollut paljon hevosia, minulta on usein kysytty, mikä niistä on lempihevoseni. Koskaan en ole nimennyt vain yhtä. Jokainen niistä on ollut hevonen omalla paikallaan, omine erityispiirteineen. 

Toinen meistä näyttää aina hyvältä  kuvissa!
Eikä sen tarvitse tuijottaa kavionkärkiään, ei tullessa eikä mennessä.
Kun hevonen on varma omasta fyysisestä ja henkisestä kapasiteetistaan, sen on helppoa olla ystävällinen, asioihin avoimesti ja tyynesti suhtautuva, yhteistyökykyinen, voimakas ja karismaattinen laumaeläin.  Lisasta tuli siis erityinen ihan itsekseen, ja sen lähellä oli hyvä olla.

Tyypillinen kuva myös hevoslaumassa, joku on keskellä.
Vuodenkierto on hieno asia ja ainakin täällä kahdeksan vuodenajan maassa siihen on helppo kiinnittää itsensä. Voimme muuttua sen mukana, sopeutua ja siirtyä eteenpäin.

Lasivitriinin tärkeitä asioita. 

Talvi taittuu, vaikka väkisin

Pitääkö täällä koko ajan tarpoa  lumessa?
Virallisten ennusteiden mukaan kevättä ei juuri nyt ole Suomeen näkyvissä. Lumen syvyys on kutakuinkin normaali eli n. 80 cm. Mutta auringon teho alkaa olla meteorologinkin mukaan kohta jo samaa luokkaa kuin kuin elo-syyskuun vaihteessa, niin kevät kuulemma saapuu sittenkin. Hyvä niin, koska on tämä ollut jokseenkin pitkä talvi. 
Heijaa, hoplaa Henna ja hevonen!

Kyllä me Elsan kanssa mennään välillä ihan ohjeidenkin mukaan  😇
Tuli jossain vaiheessa päivä, jolloin  se aurinko sitten valaisi puiden latvat. Lupaavaa. 
Elsa ottaa aurinkoa

Ja takaisin tarinan alkuun - miksi quarterhevonen ?

Western-kulttuurista kiinnostuneen tai lännenratsastusta harrastavan ihmisen ei tarvitse kauaa aikaa viettää quarterhevosten kanssa, kun hänelle todennäköisesti selviää, miksi se on valikoitunut karjapaimenen työhevoseksi. Tai miksi se on maailman suosituin hevosrotu. Ja miten se kykenee niin tavattoman moniin eri asioihin. 

Tallimme toiminnan viimeisten viidentoista vuoden aikana ovat mahdollistaneet turvalliset ja luotettavat suomenhevoset. Ne ovat väsymättä vieneet selässään matkailijoita metsäretkille, vetäneet asiakkaita reessä, olleet talutusratsastushevosina, hoitokerhojen kärsivällisinä ihastuksen kohteina ja opastaneet ihmisiä lännenratsastuksen maailmaan. Edelleen meille tärkeitä kumppaneita. 

Tallissamme on myös saman ajanjakson verran ollut aina yksi puoliverinen kerrallaan. Laadukkaita  ratsuja,  vanhempia herrasmiehiä kaikki: hollantilainen Casper, ruotsalainen Bruno ja nyt saksalainen Ruuna. Ja se on ihan erilainen, opettavainen maailma, se puoliveristen ruunien kotiseutu. 
Ruuna ja enkkusatula, Ellu roikottaa bosalia ..
... erilaiset entiset nuoret kentällä touhuamassa. 

Lisan veli ja eno, Martti aka Pretty Smart Mickey on ensimmäinen
Lapissa syntynyt varttihevonen. Rotunsa ainoa edustaja tallissamme tällä hetkellä. 
Ja iloa kohti
on ihmisen mieli. Jotenkin tuntuu, että kevät on hyvää aikaa kylvää unelmien siemeniä.

Eräänä aamuna se sitten lausuttiin ääneen. Tai siis Alpo lausui ja minä terästin kuuloani parhaani mukaan. Kyllä se on outoa, kun tallissa on enää vain yksi varttihevonen, joskus niitä oli viisi." Ja hetken päästä: "Pitäisköhän sitä", jatkoi hän. Johon: "Voishan sitä", minä lyhyesti totesin. Siitä se sitten lähti.
Ennakkotilaukset on tehty ja unelmille on annettu osoite.

Unelmat ovat unelmia,
siihen saakka kunnes niiden on aika toteutua. 


Hitusen yli kevätpäiväntasauksen. Tänään se riittää ja tästä eteenpäin päivät ovat yötä pidempiä.