sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Onnenkenkiä tienhaarassa

ja muita uudenvuoden taikoja tehdään tänä yönä eri puolilla maailmaa. Tapana on muistella mennyttä vuotta ja koittaa kurkistaa tulevaan. Toiveena kasata hyviä tapahtumia alkavalle vuodelle. 

Kiinni hitsattuja onnenkenkiä

Pitkät syksyt
ovat viime vuosina ulottuneet Lappiin saakka. Lunta odotellaan, sitä ei tule. Paitsi sitten kun tulee, niin juutumme ja uppoamme siihen, kunnes se taas sulaa yhdessä yössä ja muuttuu seuraavana  yönä uudelleen jäätiköksi. 
Ratsastusta on täällä pohjoisessa voinut toistaiseksi pitää ulkoilmalajina ja eri vuodenajat ovat olleet lähinnä vain ratsastajan pukeutumiskysymys. Nyt tuntuu, että tuo onni oli ainakin jonkun aikaa meilläkin kadoksissa. Saattoi olla sateista ja lämmintä, sade muuttui lumeksi tullen alas sulaan maahan, johon sitten jäätyi.  Hevosilla ja ihmisillä on silloin hokkikengät tai icebugit, osa hevosista kengättä. Jäätiköllä sekin ratkaisu vastaa ihmisellä olevia tennistossuja jääkiekkokaukalossa.  Kenttä on joko kovaksi jäätynyt musta maa (jolla hevoset eivät voi liikkua kipeytymättä), tai peilikirkas jäätikkö (jolla hevoset eivät voi liikkua liukastumatta) tai puolimetrinen kinos (jossa ratsastaja uupuu yrittäessään taluttaa hevosta eteenpäin).  Ei ihme, että ilman ratsastuksia tällainen moderni syksy tuntuu vieläkin pidemmältä.

Ilmasto muuttui
taas hetkeksi normaaliksi ja talvi otti kiinni syksyn pitkät viikot. Ja sitten se ilo kaksin- tai nelinkertaistui, jos lempeälle talvipäivälle sattui valoisaan aikaan treffit hevosten kanssa. Ja koska emme elä vain ratsastuksesta, vaan myös luonnon kauneudesta, niin sitäkin meille tarjottiin. 

Sininen ja valkoinen ratsastuskenttä
Oikea pakkanen pieninä annoksina on sopivaa. Hetki menee ennenkuin muistaa vaihtaa farkut toppahousuihin ja vetää villakaulurin ylös saakka. Hevoset ovat kaikesta huolimatta kasvattaneet kunnon talvikarvan - nyt se taas on tarpeen. 

Limbo huurtuu

Pätkä huurtuu ja kuorruttuu
Ruunat talviaitauksessa


Ratsastusta ajallaan
ja tällä hetkellä ilman aikatauluja. Isoa ruunaa Ellu on kuntouttanut paljon maastakäsin ja se alkaa näkyä siinä. Se tekee mielellään yhteistyötä ja liikkuu Ellun pyynnöstä myös vapaana ollessaan. On ilo seurata erilaisia hevosia. Iällä, rodulla tai sukupuolella ei ole merkitystä.

Pikku-Martti ja uusi lumi

Tämän täytyy olla jotain treeniä haute ecolea tai vastaavaa varten.
Ei kuvaajan tarvitse aina ymmärtää, riittää kun vaan kuvaa. 
Mie ja Mölli
vahvistamme säännön, siis ettei sukupuolella ole merkitystä. Paitsi silloin, jos se on tamma. Minä olen jotenkin niin kokenut olevani ruuna-ihminen. Meillä on asunut ja asuu tosi hauskoja, huumorintajuisia ja erilaisuutta hyväksyviä ruunia. Ja meillä on myös asunut ja asuu erilaisia tammoja. Ja sitten meitä on laitettu kaksi päällekkäin.

Penkki, jolta nousen selkään on Elsalle nimeltään "parkkiin" 
Tällä hetkellä me kaksi tosikkoa olemme remonttivaiheessa, ja näin vähillä ratsastuksilla saatamme olla siinä vaiheessa vielä pitkään. Mutta silti minä sieluni silmillä niin näen, kuinka me kaksi jonain päivänä liikumme yhdessä kauniisti. Olisiko se sittenkin niin, että "lika barn leka bäst" ja haaveet on tarkoitettu toteutettavaksi? 

Eräänä päivänä sitä lunta sitten taas oli paljon
Se oli hyvä päivä. 
On uudenvuodenaatto ja vuosi vaihtuu muutaman kymmenen minuutin kuluttua. Ei tarvinnut tehdä taikoja eikä uhrauksia, ei juosta tienhaaraan katsomaan tulevaisuuteen. 
Minä toivotan meille kaikille mahdollisimman hyvää ja onnellista alkavaa vuotta 💗 2018 



"Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys. "

Ivan Turgenjev

2 kommenttia:

  1. Parhainta mahdollista uutta vuotta teille kaikille jalkojen määrästä riippumatta. :)

    VastaaPoista