keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Elsan kanssa Onnelassa

tuli vietettyä aikaa viime viikonloppuna. Olimme molemmat pukeutununeina mustiin, mutta se ei nyt tarkoittanut lainkaan mitään tummaa tai murheellista, päinvastoin. Viikonlopun syysaurinko kirkasti olemuksia vielä lisää.
Elsan kanssa lokakuussa 2016
Elsan kotielämä
on pari viimeistä vuotta ollut tasaisen rauhallista hevoselämää. Itse olisin tahtonut yhteistä tekemistä paljon enemmänkin. Kaikkea ei ihminen kuitenkaan taida yhtäaikaa saada, vaikka niin usein tulee kovasti yritettyä. Kulunut vuosi näyttää ainakin ratsastajan ajankäytön kannalta loppua kohden paremmalta, Elsalle ehkä olisi sopinut hyvinkin oleskella porukoissa ja nauttia kotitallin täysihoitopalveluista. 
Elsa syntyi toivottuna ja odotettuna terveenä varsana meillä kotona toukokuussa 2008.
Emä rautias Vissitär ja isä musta Kuningas Ässä. 
Se opetettiin reen eteen ja totutettiin satulaan nuorempana ja nelivuotiaana se sai harjoitella muutaman kerran asiakaspalvelutehtävissäkin. Elsalla on tammamaista luonnetta, mutta se suhtautuu uusiin asioihin pienen tuumailun jälkeen rauhallisesti. Suomenhevoselle ominaiseen tapaan se on ihmisille ystävällinen ja osoittaa myös kiintymystään - jos siihen on aihetta. 

Elsan kanssa auringossa
Elsan kanssa sateessa
Onnelan portinavaajana
toimi Maria ja Herra Alexander. Maria vieraili syys-lokakuun vaihteessa Luostolla kolmannen kerran tänä vuonna. Alexander-tekniikan avulla olemme etsineet mielen ja kehon yhteyttä. Rauhallinen ja luottavainen olemus, vaivattomampi tapa liikkua, helpompi hengitys ja samalla suurempi tietoisuus omasta toiminnasta. Valtavan yksinkertaista ja helppoa - kunhan joku vain kertoo sen meille ja opastaa meitä.

Meitä kurssien hevosihmisiä sitten kiinnostaa ja innostaa tämän keveyden ja herkkyyden siirtäminen omaan olemiseemme kun olemme ratsailla. Maria Bucht on myös itse hevosihminen ja ratsastaja, joten puheenaiheista ei kurssiviikonloppuina ole ollut puutetta. 

Tässä selkärankaa taaksepäin siirtämällä teen pidätteitä (tosin nyrkki näyttää vielä olevan melko tiukassa).
Kirsi herkkänä hevosena tunsi muutokset ohjien toisessa päässä. 
Maria puhuu viisaita, minä kuuntelen ja Elsa kuuntelee minun olemustani
Tässä menemme Elsan kanssa ravia, ihan pientä sellaista ja ihan pienen hetken.
Sydämet on sykkyrällään, ilosta ja yhteisestä tunteesta. 
Ville on kokenut kurssilainen.
Oletettavasti helpon ja tarkoituksenmukaisen liikkumisen oppi on
mennyt perille jo evoluution alkuaikoina.
Käy sinäkin joskus Onnelassa
vaikka sinulla ei omaa hevosta olisikaan. Onnelassa voit käydä pelkästään itsesi kanssa, tai sitten jonkun sinulle tärkeän olennon kanssa. Usein lyhytkin käynti Onnelassa auttaa jaksamaan arjen rankempia hetkiä. Paskolassa olemme kaikki sen verran rypeneet, että sinne ei kannata erityisesti pyrkiä.

Mutta Onnelaan kannattaa mennä! Myös ympärilläsi olevat kanssaeläjät arvostavat vierailujasi siellä. Hetken olemme kaikki ehkä hieman parempia ihmisiä ja siihen meillä kaikilla lienee varaa. 
Matkalla