sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Hitaasti syksyyn

tuntuu hyvältä tavalta vaihtaa vuodenaikaa. Keväällä oli kiire kesään, nyt sitä mielellään hidastaa aikaa. Jos vielä hetkisen antaisi auringon helliä ja valon vahvistaa. Värejä on edelleen paljon, nyt murrettuja ja pehmennettyjä. 
Ellun ruunat, vähän kuin itä ja länsi.
Syyskuun aurinko kultaa suomenhevoset
Pitkään kesään
mahtuu paljon. Syksyllä voi asettua takaisin kesän pieniin hetkiin, muistaa juuri ne tärkeät. Meitä ihmisiä on onneksi siunattu myös unohtamisen lahjalla, ihan kaikkea ei tarvitsekaan muistaa. Kesällä voi aikoa niin paljon, syksyllä voi sitten tarttua ihan oikeasti toimeen ja toteuttaa. Se on siksikin niin hyvä vuodenaika. 

Elsa venyttää askelta
Tallilla ja talliympäristössä ei ole pulaa töistä ja ennen talvea niitä tuntuu olevan vielä vähän enemmän. Vuodenaikojen Lappi on kuitenkin tämän tähden niin kovin mieluisa paikka elää: talvi yllättää joka tapauksessa ja sitten voi tekemättömät työt taas siirtää talven jälkeen tehtäväksi. Yksinkertaista. 

Toiset vain ovat vapaampia kuin toiset, ympäri vuoden. 
Ravintoa talven varalle. Myyrille ei ennusteta kovin hyvää talvea.
Pientä kaipausta kuitenkin
on tunnustettava, vaikka syksy hyvältä tuntuukin. Kaikki se kasvun päättyminen, lintujen lähteminen ja valon väheneminen - tuntuuhan se ja tekee joskus ihan kipeääkin. Siksi varmaan minäkin latasin valoisia kuvia, jos vielä hetken lämmittelisi. 
Kesän perhonen, syyskuussa! 
Ruusut, ruusut ... illalla on jälleen peiteltävä! 
Minä en kuule lintujen laulua, mutta toki suurten lintujen huudot muuttomatkoillaan havahduttavat minutkin. Pieniltä erotan, sopivan tilaisuuden tullen, siipien äänen ja tunnen kyllä suurta yhteneväisyyttä lintujen kanssa. Seuraamme pihapiirin tapahtumia kesä toisensa jälkeen. Tänä kesänä olen tutustunut Helena Telkänrannan erinomaiseen teokseen "Millaista on olla eläin" ja voin suositella sitä kaikille. Saattapi korvatkin aueta sitä lukiessa. 

Pääskyset tuovat kesän, ja ainakin osan siitä vievät lähtiessään. Ei auta kuin odottaa seuraavaa toukokuuta. 
Heinäkuussa pesästä pihalle
Lentoharjoituksia, kaikki ne pienimmätkin jo mukana.
Takana oleva kuusi täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Tämän talon isäntä on sen aikanaan
istuttanut Suomen itsenäisyyden täyttäessä silloin 50 vuotta. Kuusi tarjoaa hyvän lasketumis- ja levähtämispaikan poikasille.
Ilmaa siipien alla ja päällä
Tässä kuvassa tiivistyy kaikki se haikeus, jota kesän loppuessa tunnen.
Saunan piipusta nouseva savu lauantai-iltana ja pääskynpoikien riemukkaat iltalennot.

Maisema muuttuu, värit muuttuvat
ja tuulisena päivänä puiden lehdet putoilevat maahan. Ne kahisevat tutuilla poluilla ja onnellisista asioista huolimatta, ihminen huomaa huokaisevansa syvään. 
Sama taivas, eri aika
Syyskuun ilta-auringolla on aivan oma värinsä
Aina sitä ruskaa on, kauneus on katsojan silmissä.
Iltahetki Kitisen rannalla

Elämän pieniä iloja, vuodenajoista riippumatta
Osallistuin eilen valtakunnalliseen Nuku yö ulkona - tapahtumaan. Halusin valmistua siihen hyvin eli siivosin kuistin. Estetiikka on tärkeää, joten laitoin syksyn aikaan kuuluvia kukkia esille. Hain lampaantaljoja ylileveän patjan päälle. Testasin puulaatikkosänkyä päivällä, jolloin se tuntui siedettävän pehmeältä. Illan hämärtyessä tein pihalle juurakkotulet. Kävin saunassa ajoissa, jotta hiukset ehtivät kuivua. Tein iltatallin ajallaan. Mittari näytti kolmea lämpöastetta. 

Ensimmäinen myyrä tuotiin terassille klo 21:28. Vein maalliset jäännökset roskiin ja asetuimme Nyssen kanssa ulos kymmenen maissa. Kuu ja kirkas taivas, mahtavaa. Puoliltaöin heräilin, kun sisälle jätetty Brisha ei halunnut olla sisällä vaan haukkui. Paljon ja jatkuvasti. Päästin sen porukkaan joskus yhden, kahden maissa. Nukahdin ja Nysse oli kuuliaisesti asettunut kerälle jalkoihini. Se ei liikahtanutkaan enkä saanut jalkojani kuin yhteen asentoon. Veti suonta ja olkapää puutui. Käänsin ylävartalon eri suuntaan, villatakki jäi vanhaan suuntaan ja kuristi hieman. Nukahdin. Brisha yritti nousta viereen, mutta koska patja oli leveämpi kuin ns. sänky, se valui kerta toisensa jälkeen alas. Nysse tuntui nukkuvan hyvin. Jalkoihin sattui, nukahdin. Päivä valkeni aavistuksen. Otin tyynyn ja koirat mukaani ja ryömin lämpimään ja pehmeään sänkyyn sisälle, nukuin sikeästi melkein seitsemään. Pakkasta oli vielä silloin kaksi astetta. 

Elämä on ihanaa, yötäkään en vaihtaisi pois.

Leikkikäämme mekin.