lauantai 13. elokuuta 2016

Hellää kesää

Kirkas aurinko killottaa ja kiillottaa 
päästiin viettämään heinäkuussa. Nopeita ja runsaita sadekuuroja, joista saunavesisaavit täyttyivät vauhdilla ja niiden jälkeen nautittiin auringosta, ihanaa. 

Martti tarkkailee kun sodankyläläinen ja zangersheiden oppivat toisiltaan
Yhden kesävuorokauden aikana heinäkuussa
tuntui ehtivän paljon, onhan valoisaa aikaa vielä lähes 24 tuntia, vaikka aurinko virallisesti silloin jo laskeekin. Sujuvasti vuorokaudet sekoittuivat toisiinsa, herääminen aamulla viiden aikaan tuntui ihan luontevalta. 

Ýstävien luona brunssi on katettu klo 10:30
Ulkona, aamupäivällä, Lapissa heinäkuussa - enjoy!
Lounastauko heilläkin, Daniela ja Doster
Kesäpäivien nautinnot ovat yksinkertaisia ja käytännöllisiä. Hankin uuden pulsaattorikoneen tallipyykkiä varten. Ensin loimia, satulavöitä, vilttejä voi liottaa suuressa paljussa. Pesuvesi lämmitetään vanhassa padassa ja sitten upouusi kone pyörittää pyykin. Ja koska se on moderni pulsaattorikone, se myös linkoaa! Sitten kuivumaan ja jännittämään ehtivätkö kuivua ennen sadekuuroa. Jos ne eivät kuivu tänään, niin huomenna on uusi päivä ja se voi olla aurinkoinen. 

Miten tylsää olisi viedä loimet ja viltit jonnekin pesulaan likaisena ja hakea ne puhtaina pois. Ei sellaiseen tapahtumaan sisälly jännitystä. 


Loimet, viltit, suitset ja satulat eivät meillä ole saaneet nimiä tuotemerkkien mukaan. Satulahuonetta siivotessa palaa paljon muistoja mieleen: tuossa on Limbon vyö ja tuo on Sahurin satula. Me tiedämme heti mikä on  "Kalle-satula" vaikka Kalle-ponin syntymästäkin on aikaa jo 37 vuotta. Meillä on edelleen Casperin suitset ja Manun valjaat. Merkeillä on merkitystä siinä mielessä, että tallin ensimmäiset lännenratsastussatulatkin täyttivät juuri 18 vuotta.

Teme tekee hyttysille enemmän tilaa lentää kauemmaksi ja raivaa pesulan ympäristöä.
Välikahvit terassilla. 
Ja iltanautintoja päivän päätteeksi, ratsastuskentällä.
Millainen Lapin kesä! Illalla, hellehepeneissä ...

Tekemällä oppii, toivottavasti

Kesäkoulut ovat jatkuneet. Vietimme jälleen antoisan viikonlopun Maria Buchtin kanssa. Alexander-tekniikka pohjana, ihmisen ja hevosen biomekaniikkaa, herkkyyttä, vanhoja uusia asioita. 
Meillä on nykyään tietoa ja tutkimustuloksia eläimistä ja hevosista, niiden käyttäytymisestä ja fysiikasta todella paljon, uuta tietoa tulee lähes päivittäin. Ja kaiken tämän tiedon keskellä käytöksemme eläimiä kohtaan saattaa edelleen pohjautua johonkin aivan päinvastaiseen käsitykseen, uskomukseen. Me puhumme yhtä ja teemme toista. 
Miltä se sitten tuntuu hevosen suussa?
Ihminen haluaa mittareita ja todistuksia, ihmisen luomia. Hevonen toki on kertonut omalla tavallaan samat asiat varmaankin jo kauan sitten. 

Kokeilimme erilaisia ohjasotteita Centaurin "Rein Tension" ohjelmalla, jossa tietokone lukee vasemman ja oikean ohjan erikseen ja piirtää analyysia ruudulle. Sitä voidaan käyttää aidossa tilanteessa hevosen kanssa, me teimme harjoituksia ihmispareina. 

Kokeilimme kevyttä tuntumaa, vain muutaman sadan gramman painoista kantaen kätemme kuten ratsastaessa kuuluukin. Kun ratsastaja sitten pelkästään laskee kädet reisilleen, paino hevosen suussa kasvaa parilla kilolla. Kilolla. Se voi olla sitten 12 kiloa tai 22 kiloa. Voi koittaa miettiä paljonko se on kun kyynerpäät kylkien takana vedetään ohjista  ja "otetaan hevonen kuulolle" ... joko kuolaimella suoraan suuhun tai kuolaimettomalla nenäpiihin ja muihin pään herkkiin hermoihin.  

2010-luku on jo yli puolenvälin. Eikö olisi jo aika heittää nuo ylenmääräiset ylitaivuttelut, vetämiset, ohjien jalustimiin sitomiset, veivaamiset, nykimiset ja rullaamiset jonnekin ihmiskunnan historian häpeälaatikkoon, sulkea kansi ja laittaa iso kivi painoksi päälle? 

Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa suhteen luomista ihan alusta
Kosketelkaa toisianne
sisällä ja ulkona, sisältä ja ulkoa. Se on hyvä ohje ja sopinee meille kaikille. 

Ilona hoitaa meitä kolmea yhtäaikaa
Kaiken huolimattoman toimistotouhuamisen myötä sain heinäkuun alussa uuden eläimen ihan iholle eli hiiren käteen, joka kramppasi oikein kunnolla. Ensiapua sain onneksi Ilonalta, jonka luona olen käynyt tämän  kotihoidon jälkeen. Olen saanut hyvät ohjeet, kuinka itse autan itseäni kuntoon. Olen aika alkuvaiheessa siinä, mutta jospa hyvin tuumattu edes joskus olisi kutakuinkin puoliksi tehty. 

Ellu hoitaa Nysseä vai oliko se sittenkin päinvastoin
Opettavaisia vieraita
on ilo tavata. Eläinavusteisen valmentajakoulutuksen kurssilaiset kävivät vierailuilla. Ihanaa porukkaa, paljon yhteistä asiaa. Miten hyvä oli peilata omia kokemuksia, tapoja ja tottumuksia tällaisen ryhmän kanssa.
Daniela vieraita vastaanottamassa
Kuva: Mira Niittylahti
Me hevosten kanssa elävät saimme seurata ensikertalaisten kohtaamisia hevosten kanssa. Rinnassa liikahtaa ja yhtäkkiä tuntee mukana kaiken sen ilon ja tunteiden laajan kirjon, jonka nämä nelijakaiset kanssa-asujamme meille tuovat. 

Ensikosketuksia.
Kuva: Mira Niittylahti
Kuva: Mira Niittylahti

“There is something about the outside of a horse that is good for the inside of a man.”

Winston S. Churchill

Kuva: Mira Niittylahti