Sattui ja tapahtui

niin kuin elämässä yleensäkin. Joskus vaan sattuu ja tapahtuu paljon ja yhtäaikaa, kuten meillä huhti-toukokuussa.

Tämä kuva on kesäkuussa otettu, kaikki hyvin. 

Huhtikuussa talliin muutti iso ruskea ruuna, mieluisa puoliverinen herrasmies. Tallissa sattui olemaan yksi tyhjä karsina, pienempi tosin. Mutta äkkiäkös Alpo jälleen seinää siirsi ja isolle ruskealle saatiin kunnon karsina.

Loppukeväällä oli muutamia aurinkoisia päiviä ja ajatukset meilläkin jo tulevassa kesässä. Lumet lähtivät ensin hiljalleen ja sitten kunnon tohinalla, ihanaa.

Elsa ja Ellu

Kyllä hevonen vähintään yhden halauksen päivässä tarvitsee...

Lisan kevät sujui periaatteessa hyvin, mutta keliolosuhteet loivat haastetta sen ulkoiluun. Jäätikkö pysyi tosi kauan kovana ja Lisa aristeli kavion pohjia. Ja kun se piti "kelirikkopäiviä" sisällä, niin tällaiseen rauhalliseenkin hevoseen kertyy energiaa. Sitten kun se taas meni ulos, niin se ei malttanut olla muutamaa minuuttia riekkumatta, ja sitten taas täytyi pitää karsinapäiviä. 

Klinikalta Lisa sai kuitenkin toukokuun alussa tosi mukavia uutisia. Oikea kavio on kutakuinkin normaali nyt ja vasenkin erittäin hyvällä mallilla. Lääkkeitähän se ei ole tarvinnut enää aikoihin. Kop kop. 

Ihan pikkuisen vaan, kaikki mitä lähtee ... 

Ja niitä toisia sattumuksia ...

alkoi vaan tapahtua. Yhtenä päivänä sitä sitten oltiin Nyssen kanssa paikallisella klinikalla. Oliko se myyrä vai mäyrä vai hirvi vai jokin ihan muu olio, jonka kissat olivat (ehkä?) terassille tuoneet. Joka tapauksessa tilanne ei mennyt kotikonstein ohi, vaan paheni iltaa kohden. Konsultaatiota päivystävältä ja seuraavana päivänä hoitoa saamaan. 

Kyllä mahatauti vetää iloisenkin koiran hiljaiseksi.

Antibiootit, oksennuksen estot, lisäravinteet, maitohappobakteerit - ja Nysse taas kunnossa viikon toipumisen jälkeen 

Nyt myös päivystävän eläinlääkärin numero tuli tutuksi

Noin viikko Nyssen vatsaepidemian jälkeen ruskea ruuna sai lieviä vatsaoireita. Hevosten kanssa ne ovat aina vakavasti otettavia tilanteita, lievätkin tapaukset. Tällä kertaa ensihoitotoimenpiteissä sattui ikäviä vahinkoja. joista tulikin sitten yli kuukauden kestävä lääke-, klinikka- ja verikoehärdelli. 

Sitä ei koskaan tiedä, milloin kiipeilykurssille osallistuminen ns. pays off .
Tilanne ei ollut kokonaisuutena iloinen, mutta kenttäolosuhteissa ollaan tässä jo toiveikkaita, kun hoitoa saadaan.

Nesteytys kanyylilla suoneen, isolle hevoselle iso määrä, 10 litraa.
On tietenkin selvää, että tällaiset toimenpiteet sattuvat iltaisin tai öisin, usein myös viikonloppuisin. 

Vakavista tilanteista mentiin eteenpäin. Lääkitystä päälle, keuhkojen tähystys, verikokeet, uudet lääkkeet, verikokeet ja lisää lääkkeitä. Syömisen seurantaa, lanta-analyyseja, juomisen seurantaa, kuumeen mittausta. 

Mutta olihan meillä kaikkea mukavaakin toukokuussa

kuten esimerkiksi ratsastajille kohdistettu Alexander-tekniikan kurssi. Vaikka olimme lopen uupuneita, niin viikonloppu ruotsalaisen Marian kanssa oli antoisa. Seuraavan kerran kurssitellaan heinäkuun lopussa.  

Marialla on mukana Tom, luiseva ratsastaja, jonka lantioon oli mukava tutustua lähietäisyydeltä.
Eikö ne istuinluut olekaan sellaiset piikit, jotka porautuu satulaan??? 

Tom satulassa rentona

Istuimme kaikki satulassa pukin päällä ennen hevosen selkään nousua.
Alexander-tekniikka on kevyttä, antaen kehon olla vapaasti

Väsymätön Tom tallissa

Hieman yllättäen

löysin itseni toukokuussa myös Kirsikkapuistosta. Sister Arjan kanssa toteutimme hanamin syvintä olemusta eli kirsikkapuun kukkien katselemista. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt kukkivaa kirsikkapuuta (tai ylipäänsä kirsikkapuuta), nyt sain ihailla 150 kukkivaa puuta. 

Selfien otto ei minulta mene ihan luontevasti. Arja otti sitten tämän kuvan
Eikö tämä selfiestä mene, ainakin olen itse siinä?

Arjalta käyttää hyvin tuo selfie. Minä otin sitten Arjasta kuvan.

Tarina jatkuu

vaikka olisi niin viehättävää päättää toukokuun tapahtumat runolliseen kirsikkapuistoon. Mutta toukokuun viimeinen viikonloppu alkoikin sitten taas yllättävillä käänteillä. 

Lisa on maailman paras syömäri. Sen ilme on usein heinää jauhaessa suorastaan euforinen, se keskittyy syömiseen suurimmalla mahdollisella intohimolla. Joten kun menen aamutalliin ja näen sen karsinassa syömättömät yöheinät, arvaan heti että kaikki ei ole oikein. 

Se ei vaikuta erityisen kipeältä, sen vatsaäänet kuuluvat, se on juonut jonkin verran ja lantaa on, myös pulssi on rauhallinen. Aloitamme kuitenkin heti varovaisen taluttelun ulkona, se kävelee vähän jäykästi. Päivän aikana se juo, ja lantoo. Vatsa ei ole kova eikä pinkeä, ei pullistunut tai kaasumaisen oloinen. Lasken mielessäni voisiko sillä olla kiima, se hamuilee illan tullen heinää. Edelleen kaikki on lähes hyvin, mutta ei ihan ... menemme kuitenkin kotikonstein seuraavaan päivään. 

Kävelyllä, ilma oli onneksi lämmin eikä hyttysiä ollut kiusana.
Lisa on normaalin oloinen, nälkäinenkin.

Lauantaina tilanne on sama, mutta ei siis muutu oleellisesti paremmaksikaan. Olemme kuitenkin kävelyttäneet sitä aika tiheään. Soitan taas päivystävälle eläinlääkärille. Päivystys on Enontekiöllä, en edes yritä muistella kuinka monen sadan kilometrin päässä. Asiantuntevan keskustelun jälkeen, seuraamme tilannetta vielä tunnin ajan, sitten soitan ja pyydän eläinlääkäriä tulemaan paikalle, kaikki ei ole kohdallaan. 

Kävelytystä tunti toisensa jälkeen, pieniä lepotaukoja välissä.
Kuva on toisen päivän illansuusta, Lisan kylkiin on alkanut kerääntyä kaasua.

Eläinlääkärin ohjeiden mukaan, emme vie sitä enää talliin vaan annamme kipulääkkeen ja jatkamme taluttelua. Pelko kävelyn vaikutuksesta sen kavioihin käy ajatuksissa, mutta asiat on pakko priorisoida. Se kävelee paremmin kovalla kun saa koko kaviolle tuen kengästä eikä mikään terävä tai kova vahingossa paina arkoja anturoita. Ähkyilevälle hevoselle ei välttämättä heti anneta kipulääkettä, jottei diagnoosin tekeminen vaikeutuisi. Nyt piti kuitenkin ajatella kävelytystä. 

Eläinlääkärin tuloon menee noin neljä tuntia, kilometrejä tulee kolmesataa. Siis yhteensuuntaan. Kyllä minä teen aaltoja ja kumarruksia näille maaseutupraktiikkaa hoitaville eläinlääkäreille! Hän saapuu, tarttuu toimeen: reaktaalitutkimus (kuivaa, ei suurta massaa, ei tunnistettavaa suolenkiertymistä), pulssin mittaus (rauhallinen), vatsaäänien kuuntelu (kaasuuntumista) ja sitten hoito. Letkutus mahalaukkuun ja tippa suoneen menemään. Puhelinkonsultaatio Helsinkiin kipulääkkeen valintaan.
Mahtava nainen, juomme tallissa porukalla yökahvit. 

Ellu antaa tukea Lisalle, lääkitys saa sen pään painavaksi.
Eläinlääkäri tuli noin klo 20:00, tässä ollaan lähempänä puoltayötä. 

Ammattimainen hoito saatu ja selkeät ohjeet: kävelytystä, seurantaa, kipulääkettä seuraavana päivänä tarpeen mukaan lisää. Lähdemme Alpon kanssa lepäämään ja Ellu jatkaa Lisan kanssa aamuneljään saakka. 

Lissu Ellun kanssa jossain aamuyöllä, ehkä jokirantaan menossa.

Aamulla (siis parin tunnin levon jälkeen) Lisa on väsynyt, mutta selkeästi parempi. Jännittää miten tuntien kävely on vaikuttanut siihen. Se juo, on virkeämpi ja alkaa olla nälkäinen. Alkuun kuitenkin vellilinjalla, erittäin varovasti pari päivää ja senkin jälkeen vielä varovasti.

Jotta tarina ei olisi liian yksitoikkoinen: samana sunnuntaina, aamupäivällä, ruskea ruuna ryhtyi kipuilemaan mahaansa! Kävelytysjonoon sekin, ja vesivellilinjalle. Samalla hetkellä muistin, että pari päivää aikaisemmin, kun Lisa oireili ensimmäistä kertaa, vaihdoin sille heinät (se syö analysoitua, vähäsokerista heinää, punnittuja annoksia) kaiken varaksi ja jaoin Lisan paalun (joka siis vaikutti moitteettomalta) muille, ruuna sai siitä isoimman osan. Se saattoi olla koko tapahtumasarjan syy, mene ja tiedä. Tässä ei voi olla edes jälkiviisas. 

Kesäkuussa kaikki on jo paremmin

eli Lisalle tuo valtava kävelyurakka teki hyvää. Sen aineenvaihdunta parani, nivelnesteet lähtivät hoitamaan omia tehtäviään ja kontrolloitu liike sai verenkierron lihaksissa toimimaan. Se toki hoikkui viikon aikana, mutta ei liikaa. Se on kengitettykin tuon jälkeen ja ulkoilee nyt tasapainoisemmin, siis rauhallisemmin. 

Ruunan viimeiset verikoetulokset olivat puhtaat ja se on päässyt Martin kanssa tarhaan leikkimään. Suomenhevoset voivat hyvin ja Voutilainen kulkee vihreällä pihalla vapaana. Koirat lenkittävät meitä vähintään kolme kertaa päivässä. Alpo ja minä nukumme nyt kokonaisia öitä. Kaikki on hyvin tänään. 

Martti ja Pruuna kiljahtelevat aamuauringossa

Lisa iltakävelyllä, oksien riipiminen on sallittua

Pätkä pihatöissä

Ihana aamu takatarhalla

Iloa monta kertaa päivässä