Talven tuntua

Jouluviikolla vaihdoin lattiaharjan hiihtosauvoihin ja sitaisin lumikengät jalkaan ja lähdin keskelle joulukorttimaisemaa. Lumesta lähtee vain pehmeitä ääniä, ne enemmän tuntuvat kuin kuuluvat kulkijan jalkojen alla.

Auringon silmä oli vielä sammuksissa muutaman päivän. Alla olevat kuvat on otettu aamulla kymmenen aikaan. Sinistä, sinistä ja hiljaista, mutta ei metsä ihan autio ollut vaikka laulussa niin lauletaan.

Siitä sitten vaan menoksi - suoraan maisemamaalaukseen, 

Ketä muita täällä liikkuu? 

Taas samoilla jotoksilla ketun kanssa

Sinne se on kääntynyt, koloihin puiden suojaan

Ketun polkuja, jänisten teitä, lintujen vanoja ja oravan varvashyppyjä. Ja sitten niitä jonkun ihan pienen elävän, pienen pieniä jalanjälkiä, kuin henkäyksiä hangen päällä. Ketun olen tavannutkin parina päivänä nyt tammikuun pakkasilla ihan pihapiirissä, lintulaudan läheisyydessä. Se näyttää kookkaalta ja hyväkuntoiselta. Uros varmaankin, koska tuntuu kirjoittelevan mielenkiintoisia kirjeitä tyttökoirillemme.

Menoksi!

 Kaatuko se taas... ?

Joulukuusi, parhaalla paikallaan, siellä se saa ollakin.

Tammikuu

lienee jo todistanut tilastot oikeiksi eli kuten kuuluukin, se on ollut pohjoisen pallonpuoliskon kylmin kuukausi - ainakin toistaiseksi. Onhan talvea vielä jäljellä, hrrr!

Joku on niin hento, että voi levähtää heinänkorrella.
Ja silti säilyä elossa näissä pakkasissa.

Uuteen vuoteen tekee mieli lähteä vähän reippaammin ja ahkerammin, ehkä hitusen parempana ihmisenäkin. Hevosten kanssa tekee mieli aloittaa reipas kuntokuuri ja niin edelleen ...

Tähän sitä sitten yksi aamu taas herätään ... - 35 C eikä kannata nuolaista tallin uloimmaisen oven kahvaa

Tallin ikkunoiden lintu kertoo olevansa ihan oikeasti riekko tammikuun puvussa

Onneksi onni on täällä vaihdellut ja olemme saaneet kireiden pakkasten väliin muutamia lauhoja päiviä. Silloin päivien tilanne nykyihmisen arjessa ikään kuin normalisoituu. 

Jos meille olisi normaalia elää luonnonolosuhteiden mukaan, me saisimme keskittyä pitämään itsemme lämpiminä, säästämään energiaa ja toimimaan hitaammalla sykkeellä ja paineella. Mutta kun pyöritämme tätä itse valitsemaamme tilaa, niin hermostumme kun auto ei käynnisty, kun patterit eivät lämpene , kun tekotalvikengät koverruvat koppuroiksi, kun vesiputket jäätyvät, kun junat eivät kulje, kun märät puut eivät syty ja kun vaatteistakin tuntuu saavan sähköiskuja. Voi meitä ihmisparkoja!

Tässä minä seison. Kaikki jalat maassa.

Tallielämää tammikuussa 

Tänä vuonna se sitten on näin ja päivän tapahtumat tietää aina illalla. Helpompi niitä on kerrata jälkikäteen kuin surra etukäteen.

Voitin facebookin arpajaisissa muovirullan ja siitäpä Alpon kanssa
rakennettiin väliverho tallin ja ns. kesätallin väliin. Tarpeeseen tuli siis!

Ilmeisesti Lissu kertoo Jaakolle miten pitää kengittää,
kun se onnistuu niin hyvin.

Lisa tarhailee varovasti, sään ja olosuhteiden mukaan.

Ja jos satut syntymään ruskeaksi ruunaksi, niin elämä on laiffii.

Vaikka itsekin olen ns. joulukuun lapsi, niin kyllä minulle kelpaisi joku lämpimämpikin kuukausi. Kylmä on kyllä kaunista maisemassa, mutta eipä sitten oikein paljoa muuta?