maanantai 23. marraskuuta 2015

Porukan pienin

tallillamme, siis fyysiseltä kooltaan, mutta ei todellakaan muilta osin. Tietenkin tämä aito ja alkuperäinen, shetlanninponi Voutilan Daniela.

Pakkasta reilut - 20 astetta, 23.11.2015
Tärkeitä hommia, marraskuu 2015
Se taitaa täyttää ihan hyvin noita rodulleen ominaisia kriteereitä eli rakenteeltaan se ainakin on kestävä ja vankka, kyynärvarsi on voimakas ja sääriluu on lyhyt. Rotumääritelmän mukaan shetlanninponin silmäänpistävin ominaisuus on sen elinvoimainen, eloisa olemus (presence). Se on kauniisti sanottu!

Täällä kaamoksen maassa kohti auringonlaskua ratsastaminen on niin last season, joten tässä mennään kohti nousevaa kuuta joulukuussa 1999.
Naisten ja lasten pelastaja

sellaiseksi voisi kai kutsua tätä keskimäärin metrin korkuista pientä , mutta voimakasta ja sitkeää ponia. Niitä nimittäin alettiin käyttää hiilikaivoksissa 1800-luvulla kun
naisten ja lasten työskentely kaivoksissa kiellettiin. Ja kun ihminen ponit sinne pimeisiin kaivoksiin sai raahattua, niin osa niistä vietti loppuelämänsä ilman päivänvaloa tai raitista ilmaa.


Ystävykset Daniela ja Limbo, marraskuusta 2002 alkaen
("Voutilainen" määrää millä kasalla syödään)


 Ystävän kanssa voi rapsutella aina sopivan tilaisuuden tullen (elokuu 2009)

Sopivan kokoinen
tilanteesta riippuen tietysti. Kätevä puoli tällaisessa 93 cm matalassa Voutilaisessa on se, että se mahtuu vähän pienempäänkin karsinaan. Hevostalleissa ei yleensä ole tyhjiä karsinoita ja Voutilainenkin on muuttanut kämppää useampaan kertaan, kun on pitänyt saada uusia asukkeja mahtumaan talliin. 

Koko asettaa sitten vaatimuksia myös toisin päin. Pääsääntöisesti ovet normaalikarsinoissa ovat vähintään ½ metriä liian korkealla. Niinpä Alpo on rakentanut vuosien saatossa useammankin oven kokoon sopivaksi.

Joskus on oveen sahattu ponin kaulan mukainen kaarre, joka on mahdollistanut tallin tapahtumien seuraamisen. Pienin (kapein) ovi johtaa entiseen juureskomeroon, johon oli muutettava kun Voutilainen oli ainoa, joka sinne mahtui. Nykyinen ovi on matala ja tarjoaa lähes esteettömän kulun suureen karsinaan. 

Yhteiset vuodet 
ovat sisältäneet paljon tapahtumia ja Danielasta on tietysti tullut täysivaltainen hevosperheen jäsen. Se oli hevosvanhempien yllätyslahja tyttärelle seitsemäntoista vuotta sitten. Tyynen rauhallisesti poni matkasi halki Suomen ja asettui silloiseen hevoslaumaan itsetietoisin asentein. Sitä ei ole koskaan voinut moittia epävarmaksi, sen luottamus omaan shetlantilaiseen olemukseen on ollut vankkumaton.

Sillä on ratsastettu, ajettu kärryillä ja reellä. Se on ollut mukana erilaisissa yleisötapahtumissa ja asiakaskohtaamisissa, se on toiminut 4H-kerhon kantavana voimana sekä hevoslauman tasapainoisena jäsenenä. Vuosien ajan se vietti kärsivällisesti marras-joulukuun asiakaspalvelijana brittiryhmien toimintapaikalla. Silloin päätehtävä oli syöminen, mutta se piti tehdä englanniksi. Sillä on ollut muutama ihastus, pääsääntöisesti puoliverisiin ruskeisiin ruuniin. 

Yhtenä kesänä se matkasi muutaman sadan kilometrin päähän tapaamaan samankokoista oria. Kesä kului ilmeisen mukavasti laiduntaessa, Alpo tosin nimitti reissua seksilomaksi. Näin jälkeenpäin ajatellen hyvä niin, mihin me olisimme laittaneet kaikki ne pikku-Deet vuosien varrella?




Lunta tai ruohoa, aina maastoutuu maisemaan.
Kesällä 2010
Senior-ponin etuoikeuksia
syntyy koko ajan lisää. Viime kesänhän se sai olla irti pihapiirissä. Se on ainoa meidän hevosista, joka taluttaa hoitajiaan eikä päinvastoin. Se saa vähän extraa ruokaillessa ja kaikenlaista ylimääräistä tulee myös juteltua sen kanssa tallin käytävillä.

Ja kyllähän se ihan oikeasti näyttää miten tämä maailma todellisuudessa pyörii.
Pienemmästä suurempaan, ihan varmasti eikä päinvastoin.

Miten naurettavaa on raahata shetlanninponi lumihankeen
vain näyttääkseen miten paljon lunta on
Heippa - meikä lähtee, kuvaa sinä ....