Pihapiirissä, kotipoluilla

me ykkösmaailman onnekkaat ihmiset, joilla perustarpeet ovat kunnossa, rakennamme omaa onnen kotielämää kukin tavallamme. Vai onko se sittenkin sattumaa ja me vain löydämme itsemme kaiken tämän keskeltä?

Tasan ei käy onnenlahjat ... ?
Daniela (wild&free-poni) aidan paremmalla puolella.

Ihminen on lyöttäytynyt kotieläinten kanssa yhteen jo kymmeniätuhansia vuosia sitten. Varmuudella voidaan sanoa, että koiran kanssa yhteisen elopolun alku löytyy vähintään 15.000 ennen ajanlaskumme alkua. Kissan kanssa ihminen on viettänyt yhteistä aikaa yli 9000 vuotta ja hevosenkin kanssa n. 6000 vuotta. Pohjolaan hevonen saapui kivikauden lopussa tai pronssikauden alussa eli n. 1300 eaa. Ei ihme, että olo tässä ystäväpiirissä tuntuu kotoisalta.

Kun talossa on hevosia
siellä käydään esimerkiksi seuraavanlaisia keskusteluja:

- Missa meidän terävät sakset on?
- Hmmm... tallissa (aina löytyy leikattavaa, jouhet, häntä, vuohistupsut...)

- Hei, onko meillä kuumemittaria?
- Joo, se on tallissa (kyllä, hevosilta mitataan myös lämpöä/kuumetta ja ei, sitä ei mitata suusta tai kainalosta)

- Onko meillä jesaria? (ilmastointiteippiä)
- On, tallissa.

- Eikö meillä ole kelmua, siis elmukelmua ruokien päälle?
- On meillä, tallissa siinä hyllyssä (kavion suojaukseen tarvittiin kun laitettiin kipsiteippiä)

Ihan jokapäiväistä hevosihmisille. Hämmentyneitä ilmeitä nähdessään, sitä ei vain aina muista ettei kaikissa Suomen kotitalouksissa oikeasti asu hevosia.

Kuulumisia
vaihdetaan. Ja hevoskuulumiset tulevat yleensä ennen ihmiskuulumisia.

Lisan potilaspäivien aikaan: lääkettä maustettuna B-vitamiinilla ja magnesiamaidolla

Tätä kirjoittaessa ei enää lääkitystä. Nyt voi jo puhua toipilaasta, ei vain sairastuneesta.
Juttutuokio ulkosalla tekee hevosihmisen iloiseksi.

Sateinen kesä on maalaispihapiireille haasteellinen. Hevosten ulkoilutarhat pehmenevät. Heiniä, varusteita, kulkuväyliä joutuu suojamaan ja kunnostamaan.

Lokakuun alussa oli upeita kirkkaita ja kuivia päiviä, alkutalven tuntua siis.
Tilasimme isomman koneen tarhan pohjia kunnostamaan ennen talvea.

Ratsastusreissun päätteeksi kaverit vaihtavat kuulumisia

Tungosta terassille

Jos ovat hevosihmisten tavaroiden etsinnät omituisia, niin saattaa eläinkeskeinen ihminen joutua muutenkin erikoisiin tilanteisiin "ihmismaailmassa". Siihen tottuu kyllä.

Kun maalainen joskus pääsee suuren maailman kaupungin kauppoihin ja löytää sieltä salviaa 150 g:n pusseissa (normaali yrttimaustepurkki keittiöön sisältää yleensä 15 grammaa) hän saattaa ostaa niitä vaikkapa neljä kappaletta. Kanssaihmiset kommentoivat iloisesti, kuinka hekin käyttävät paljon yrttimausteita ruoanlaitossa! Ei maalaisen silloin tarvitse tunnustaa, että ostaa sitä hevoselle, koska salvia vaikuttaa tammojen hormonitoimintaan rauhoittavasti.

Tai apteekissa voi ihan pokerikasvoilla käydä ostamassa kolme kertaa viikossa vatsansuojalääkkeitä isot laatikot. Hevosten annokset ovat hevosten annoksia, ei siinä kolme tablettia päivässä riitä.

Martin after-ski asu kiinnostaa Lisaa

Koirat ihmisten maailmassa

joutuvat niille outoihin tilanteisiin, kuten hevosetkin. Arjen sujumisen kannalta, kaikille tulee joskus vastaan asioita sieltä mukavuusalueen reunoilta ja ulkopuoleltakin.

Brishan, pietarilaisen katukoiran, maailmassa on tapahtunut paljon vajaassa vuodessa. Se on meille ihmisille melkoinen peili: hienovaraisen, herkän, vastavuoroisen kanssakäymisen opettaja. Yksikin väärä liike, sana, hengitys tai sormen värähdys - ja se menee menojaan pois tilanteesta. Mutta luottamusta on jo paljon olemassa.

Automatkalla käsinkosketeltavaa pelkoa. Kyllä se siitä, sanoo silitys.

Kun auto ei pidä ääntä eikä liiku, niin alkaa sujua. Siis tämä ookaaminen.
Opettajalla on onneksi itsevarmuutta.

Vastavuoroisesti myös ihmiset kulkevat koirien maailmassa

ja meillä se tapahtuu metsässä. Silloin minä kuljen pääsääntöisesti koirien tahtia, suuntaa en välttämättä anna niiden valita - siis jos aion palata kotiin ennen yötä.

Vaihtoehtoja liikkumiseen on vain muutama: jumalattoman hitaasti, koska jokainen mätäs on potentiaalinen myyrän/ketun/maalinnun/oravan tai jonkun muun asunto tai vähintäänkin se on siinä istahtanut. Toinen suosittu vaihtoehto on mieletön kiitokävely takakenossa, koska se myyrä/kettu/maalintu/orava tai joku muu on juuri mennyt tästä. Kettu jätti kirjeen!

Ihminen ei pysty edes kuvittelemaan tuota aistien ja vaistojen maailmaa, siinä voi vain roikkua mukana.

Brisha syö pakastemustikoita

Nysse keskustelee jonkun ylemmän kanssa

Tulematon talvi

on taas leikkinyt kanssamme kuten useana syksynä tätä ennenkin. Kyllä vuodenaikariippuvaiselle ihmiselle on hankalaa tämä epävarmuus. Onneksi siihenkin tottuu.

Lopuksi muutama onnellinen ja haikeakin havainto näiltä kotoisilta poluilta.