perjantai 14. elokuuta 2015

Lisa ja Mr O'Grady

tapasivat toisensa viime viikonloppuna Kiuruvedellä, Savon eläinsairaalan klinikalla. Kesän alkupuolella tästä ei vielä ollut tietoa. Elämässä tapahtuu joskus yllättäviä käänteitä, hyviä sellaisia.

Stephen (Steve) O'Grady, DVM, eläinlääkäri ja kengittäjä
Hänet on nimitetty "International Equine Veterinarians Hall of Fame":in ja hän toiminut FEI:n edustajana
Lisan "omalääkärin" ansiosta meille tarjoutui mahdollisuus osallistua demo-potilaana eläinlääkäreille ja kengittäjille kohdistetulla kaviokurssilla. Lisan tila on kesän aikana ollut stabiili, mutta siinä ei ole kuitenkaan tapahtunut käännettä tai selvää muutosta parempaan. Se on voinut ulkoilla ja on käytännössä ollut ilman lääkitystä, mutta sairauslomalla silti, nyt jo reilusti 7 kk:n ajan. Emme siis epäröineet hetkeäkään päätöstä lähteä tuolle 1100 km:n viikonloppureissulle. Lisa taitaa olla varsinainen reissunainen, onhan se aikanaan saanut alkunsakin lähes 900 km:n päässä kotoa, missä sen emä kävi sulhasta tapaamassa.

Lisa matkusti totuttuun tapaan Ellun ja Temen kanssa Kiuruvedelle. Koska salamatkustaminen pick-upin penkkien takana tai hevostrailerissa ei tuntunut realistiselta, minä harrastin downshiftaamista bussilla, junilla ja taksilla. Suomi on paitsi pitkä, niin paikoin myös leveä maa. Ja harvaanasuttu.

Lisan hotelli on tuo edempänä oleva punainen rakennus
Lyhyt yö, pitkä päivä 
mutta kumpikaan ei painanut. Kurssilaisilla oli ollut teoriaopetusta edellisenä päivänä ja lauantai oli omistettu demoille (yhteensä neljä hevosta) hevossairaalan asiallissa tiloissa. Siellä oli mukava ja välitön tunnelma. 

Aamunavaus: Ellu ja Lisa röngtenissä, kaviot palikoille ties monettako kertaa.

Röngtenkuvat heijastettiin seinälle ja ne käytiin seikkaperäisesti läpi. Tämä on se asian varsinainen ydin: röngtenkuvien perusteella eläinlääkäri ohjaa miten hoitoa jatketaan ja osaava kengitysseppä korjaa kavion asentoa ohjeiden mukaisesti. Nyt tapaisimme huippuammattilaisen, joka on näitä molempia. 


Steve O'Grady toimi kengitysseppänä (USA:ssa kolmen vuoden koulutus) yli 10 vuotta ennenkuin hakeutui opiskelemaan eläinlääkäriksi. Hän on luennoinut ja opettanut sekä kirjoittanut kymmeniä artikkeleja kavioalueen ongelmista ja sairauksista. Hän tarjoaa konsultointia erikois- ja sairauskengityksen saralla. Hänen kotisivunsa löytyvät tästä. Sieltä olimme jo keväällä hakeneet oppia, mm. Lisan ensimmäiset puukengät rakennettiin itse (wooden shoe). 

Lisa sujahti hyvin seppien sekaan ja sopu antoi sijaa kaikille
Tässä Lissua riisutaan paljasvarpaiseksi. 
Stephen O'Grady asian ytimessä
Paikalla oli n. 40 asiaan vihkiytynyttä kurssilaista.
Kukaan ei ole seppä syntyessään
tuli kyllä useasti mieleen päivän aikana. Sekä itse maestron työtä katsoessa, mutta myös kotimaisten ammattilaisten toimintaa ja asiaan tarttuvaa tekemistä seuratessa. Kengitysseppä tekee ja hänen on osattava niin paljon muutakin kuin "lyödä hevoselle kenkä kiinni". Asiaa joutuu opiskelemaan ja harjoittelemaan, se on todella varsinaista käsityötä ja luovaa sellaista. 

Englanninkielessä kengittäjää luonnehditaan: one who combines the art of horseshoeing with the profession of veterinary surgery. Siinä se on aika hyvin sanottu. 

Tutkimista, havannointia, tunnustelua, analysointia.
Seuraava yllätys meille oli se, että Steve sitoi essun eteensä ja ryhtyi itse työskentelemään Lisan kanssa. Hän työskenteli perusteellisesti ja kurssilaisten kanssa koko ajan kommunikoiden: myös asian harrastajalle selvisi heti miten syvän ja laajan, tiedollisen ja taidollisen huippuosaamisen kanssa olimme päässeet kosketuksiin. 

Tämä kuva saa hevosenomistajan nöyräksi ja tuntemaan suurta kunnioitusta
Seppä työstää kengät tarpeen ja tilanteen mukaan, tässä Steve rakentaa vasenta etukenkää
Tarkistusta, hienosäätöä 
Kolmen sepän laaduntarkkailua

Sairaskengitys
on oleellinen osa kaviokuumepotilaan hoitoa. Potilas olisi aina hoidettava kavio kerrallaan, koska jo pelkkä seisominen kovalla alustalla voi olla sille vaikeaa. Joskus antura voi olla ohut tai tulehdus on niin ärhäkässä vaiheessa että hevosen on vaikea esimerkiksi pitää pitkiä aikoja jalkaa ylhäällä. Lisäksi muutokset kavion asentoon usein kipeyttävät hevosta joksikin aikaa.  
Lepohetki
Ihan vaan pienet tirsat ...
Lisa oli erinomainen demohevonen kurssilla.
Se jaksoi rauhallisesti kaiken tarvittavan ja antoi kärsivällisesti eri ihmisten nostella
jalkojaan ja tutkia kavioitaan kymmeniä kertoja päivän aikana.
Molemmissa etukavioissa on sairauden aiheuttamia muutoksia ja kavioiden kasvua pyritään ohjaamaan
terveempään suuntaan. Steven mukaan kuukauden kuluttua otettavissa kontrollikuvissa muutoksen parempaan pitäisi näkyä.

Ennen kotimatkaa 
Lisa teki tuttavuutta Jaakon kanssa, joka vuoli ja raspasi Lisan takakaviot. Ja mieluisat yllätykset ovat saaneet jatkoa kotiipaluun jälkeen. Lisan tuttavuus Jaakon kanssa jatkuu syyskuussa, jolloin kaviot jälleen kuvataan ja kengitys tehdään niiden perusteella. 
Muut taisivat jo mennä syömään? 
Parasta kaikessa 
niiden reissuunlähtöjen jälkeen on tietenkin tulla takaisin kotiin. Rankka reissu, mutta niin täynnä asiaa. Kiitos meitä auttaneille!