perjantai 24. heinäkuuta 2015

Lomailevin silmin

saa lepoa arkeen. Maailman menoa voi tarkkailla lähietäisyydeltä ja tuntuu hyvälle antaa aisteilleen aikaa.

Ihanaa, joku on varmasti jo kahvinkeitossa, kun vieruskaveri on näin aamutuimaan vaihtunut 
Enpä olisi esi-teininä uskonut, että aamut ovat jossain vaiheessa elämääni  lähes poikkeuksetta päivän kohokohtia. Niihin ovat jo 35 vuoden ajan kuuluneet kotipihan talliaamut, ja ne tekevät tietysti heräämisestä mielekkään. Rutiineita on helppo rakastaa. Sitäpaitsi aamuisin on olemassa vielä se hyväntuulinen illuusio siitä, mitä kaikkea tänään saankaan aikaan!

Aina on aikaa piirileikkiin
Tallissa Luostolla on nyt vähemmän hevosia kuin sen olemassaoloaikana kertaakaan. On niitä silti ihan riittävästi. Entisiä normaalikokoisia karsinoita on yhdistetty suuremmiksi ja se on helpottanut myös tallitöitä. Alpo purkaa väliseiniä, jotta ei olisi tyhjiä karsinoita, joihin voi vahingossa muuttaa hevonen. Ja minä totean, että onpa hyviä varsomiskarsinoita. 


Karaistavan kylmä
on ollut kulunut kesä myös meille kaikille, jotka emme olisi halunneet karaistua. Ja märkä myös kaikille meille, jotka emme olisi halunneet liota. Joillekin tämäkin kesä varmasti sopii: ainakin paikallisesti havupuiden vuosikasvu on ollut huimaa ja lentäviä iniseviä hyönteisiä on ollut riittävästi ja vähän ylikin. Mietin kuinka paljon niitä olisi ollut ilman noita urheita pikku sotureita, pääskysiä. 

Elsa huiskii hyttysiä
Danielan puutarhassa
on kesä sujunut kuten sovittiinkin. Terassi ei kuulu puutarhavastaavalle eikä kukkia tarvitse lyhentää. Ilmeisesti kesän alussa gladiolukset eivät olleet Danielan mielestä kukkia, ne se epähuomiossa tai tarkoituksella nappasi poikki. Muuten kaikki toimii eriomaisesti ja Daniela on uurastanut pitkiä päiviä, sillä on ollut liukuva työaika. 

Ruohonleikkuri on vaihdettu itsevetävään ja lannoittavaan malliin
Neiti Danielan pihapiiristä löytyy uusia ystäviä ja vanhoja tuttuja, lomallahan suomalainenkin rohkaistuu tervehtimään vastaantulijoita. 

Mr Arsène Lupin & Co
Miss Kate Blush
Mrs Syren
Ratsastusta, ratsastamista
on kyllä ikävä. Olen käynyt vain pari kertaa maastossa ja paljon muuta on toiveissa. Pitää varmaan toivoa hieman lujemmin. Oli kuitenkin mukava käydä katsomassa Helinän kurssia Hevoslehdon tallilla heinäkuussa. Martti oli kurssilla mukana ja pikkuruunasta on tullut aikuinen. Sehän oli monta yötä poissa kotitalliltakin!

Ensimmäinen kerta 17 vuoteen kun olin tämän open kurssilla pelkästään katsojana
Sujuvasti enkkusatulasta länkkäsatulaan ja päinvastoin ...
Kotona Lisa on päässyt tarhaamaan isompaan tarhaan. Se on edelleen toipilaana ja elokuussa käydään taas seurannassa. Kaikki ajallaan ja eteenpäin mennään. Lisan hevoselämän haaste liittyy osaltaan syömiseen: kaikki maistuu ja mielellään koko ajan. Se on tutkittu eikä sillä ole metabolista oireyhtymää, mutta ylipainoa sille tulee herkästi. Jos se olisi siellä minne evoluutio hevoset tarkoitti eli kuivilla, niukkaravinteisilla ruohikoilla ja aroilla, se voisikin syödä aamusta iltaan. Ymmärrän Lisaa oikein hyvin, meillähän tosin taitaa olla vähän samaa vikaa. 

Paras keino ravintotasapainoon hevosella täällä tallimaailmassa on riittävä liikunta, sama pätee varmaan meihin ihmisiinkin.

Lisa on hevosistamme se, joka reagoi hyttysiin ja siksi sitä pitää suojata.
Tälle kesälle on kuvaavaa, että heinäkuussa voi pitää tavallista loimea ulkona, ei paahda helle eikä aurinko. Sateisempina päivinä Lissulla on erityinen ohuempi ja peittävämpi ötökkäloimi
Maltillisin mielin
Lomailevien silmien lisäksi on ollut mukavaa hidastaa myös arkipäivän tahtia. Lomalla on voinut huoletta antaa päivänkulun tahdittaa arkea. Talliarkea on voinut hidastaa, nopeuttaa, siirtää ja palauttaa. Ja kokeilla sitten jotain ihan muuta, ihan mitä mieleen on juolahtanut.

Voi viedä sen sateessa lionneen puutarhatuolin talliin. Siinä voi istua kaikessa rauhassa hevosten vieressä, somettaa kavereille tai pyrkiä hiljaiseen mietintätuokioon hevosten kanssa. Tai ainakin niin voisi luulla. 

Tuo apekeppi ruokaa!
Ei tänne istumaan ole tultu.
Tai voi rakentaa hevosille jotain kivaa puuhattavaa, kuten rapsutusharjan. 

Mikä automaattiharja tämä on? Ei toimi!
Mitä muuta lomailevat silmät ovat nähneet? Jokavuotisen jännitysnäytelmän pääskynpoikasten ensilennoista, kissojen innokkuuden ruokkia koko porukka myyrillä, taidokkaasti rakennetun oravanpesän, umpivilliintyneen laatikkopuutarhan. Ja yhden niin aurinkoisen aamun, että kahvi oli nautinto juoda terassilla, hyttyssavun hellästi kihartuessa heinäkuiseen aamuun. 

Arkipäivän tarkkailijat, kaikessa läsnä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti