tiistai 11. marraskuuta 2014

Syyskylvyissä

Mikä tämä on, tämä tällainen vuosi
jossa selvää ei ole edes vaatteiden kuosi?

Marraskuun vesisateessa

Ei jaksa päivään aueta harmaa aamu
askelein raskain laahustaa jokainen haamu
edessä valoton päivä, on ajatus raukea
jäinen pimeä maa, ei mielikään aukea. 

Kun esi-isät loivat marraskuun
se oli jo merkki vuodenajan muun.

Silloin kuolon kuussa maan kasvit meni martaalle
Nyt satatuntinen sade ajaa meidät hulluuden partaalle!

Kirkasvalolamppu kello 13: ssa!
Niin pimeää ja mustaa, pitkiä öitä.
Kai ne kirkkaaksi kääntyy, tulee tähtien vöitä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti