Reunalle heitetyt

Miten tämä marraskuu voi tuntua niin pitkältä? Juurihan se alkoi eikä loppua ole vieläkään näkyvissä.

Valevaloa

Kaamoksen tuulikaapissa ajatukset karkaavat, kulkevat aivan omia polkujaan. Mikä ihmeen voima on heittänyt ihmisiä tänne reunamaille? Tavarat jäätyvät maahan kiinni, luihin tuulee eikä viimetalvista pipoa löydy mistään, aamulla ihmettelet ajatukset raskaina miksi yö on yhä täällä. Tarvitset jalkaasi paksut sukat, mutta ne eivät mahdu kenkiin.

Tänäänkään emme tavanneet muita

Aamuhämärissä talutat hevosia routaisia polkuja pitkin. Nuoret hevosetkin kävelevät varovasti, lyhyin askelin. Käsiä palelee eteläisten maiden ihmisille tarkoitetuissa hanskoissa. On koitettava pysytellä keskellä vaatteita ettei kylmä mahtuisi kylkeen kiinni.

Lintukotoonko?

Onko siitä vain kuusi viikkoa kun ne pääskyperheen kakkospojat lähtivät? Miten tässä taas kävi näin. Olisiko se mahdollista: seurata vaan linnunrataa ja matkata muuttolintujen mukana lintukotoon?

Suomalaisen kansanperinteen mukaan lintukoto sijaitsee taivaan ja maan yhtymäkohdassa

Pienen ajatusten suoman hetken kaikki on toisin! Kuljetat hevosia keveissä vaatteissa, lempeä tuuli mukanasi. Hevoset ovat notkeita, ne kulkevat joustavin askelin, niiden karva on lyhyttä ja silkkisen pehmeää. Maa jalkojen alla on lämmin ja kenkiin lentävä hiekka valuu heilauttamalla pois. Aurinko lämmittää selkääsi kun siirryt iltapäivällä patiolle levähtämään. Ympärilläsi muiden samankaltaisten puheensorina. Ehkäpä lasissasi läikehtii jumalten juoma. Eksoottiset ja värikkäät linnut visertelevät auringon laskiessa.

'Arktinen persoonallisuus' iskee kiinni

Ilmeisesti jo roomalaisen historioitsijan Tacituksen mukaan, suomalainen on ollut sovussa ympäristönsä kanssa, muistuttanut ympäristöään. Ja niinpä minäkin yhtäkkiä havahdun marraskuisista haaveistani.

Patiolla istuessani tulee pimeä. Miten yöllä voisi tulla pimeä! Minä haluan valoisan Lapin yön. Jalkaani pitkin nousee jokin niljakas olento, joka on suurempi kuin päästäinen, sehän on tunturisopulin kokoinen! Hui kauhistus, minä haluan vain hyttysiä, mäkäriä ja polttiaisia! Tavallisia hämähäkkejä, jotka liikkuvat viileässä hitaammin. Patiolla on muutenkin aivan liian kuuma!

Pohjolan oloihin sopeutuneet suomenhevoset odottavat emännän horroksesta heräämistä.
Heinäkello toimii vähäisemmässäkin valossa

Meillä linnut ovat sinisiä vain saduissa

Pohjoisen ihmisen persoonallisuutta luonnehtii erityisesti sopeutuminen vuodenkiertoon, mutta myös sopeutuminen kylmään,valoon, pimeään ja kosmiseen säteilyyn.*

Hereillä talviunessa

Arkiset askareet pitävät päivänsyrjässä kiinni. Kovin paljoa ei voi tehdä, olkoon siis luontaista tyytyä vähempään. Valittaa saa, mutta kun tekee sitä vain aivan vähän ja itsekseen, niin senkin kestää.