Tänä keväänä päätimme ratsastusseurassamme järjestää Ruska Western Show-tapahtuman syyskuussa. Keväästä syksyyn on pitkä aika, näinhän uskomme aina keväisin. Sehän tarkoitti myös, että meillä olisi Lisan kanssa koko pitkä kesä aikaa valmistautua meille uuteen kokemukseen.
 |
| Siellä me sitten oltiin, tapahtumapaikalla (kuva: Pekka Hänninen) |
silloin kaikki on mahdollista, silloin on vilpitön pyrkimys tehdä kaikki odottavat hommat. Aikomukset ovat lähempänä toteutumistaan kuin koskaan aikaisemmin. Tosin leppeissäkin tunnelmissa luonnolla on kiire: pitää pariutua ja pesiä, kukkia, siementää, opetella lentämään. Meillä varttuneimmilla ja vakiituneillakin riittää kesäaskareita pihapiirissä ja työmaalla. Hevosilla on sitten aivan omat kuvionsa.
 |
| Lisan kesään kuuluvat kaikki tärkeät laumatoimenpiteet. Priori nro 1. |
Sen lisäksi, että olen idealisti ja uskon, että hyvään kannattaa pyrkiä, olen myös optimisti. Uskon vakaasti, että koska valoa on 24 tuntia vuorokaudessa, niin on myös aikaa tehdä kaikki se keväällä aiottu. Vähintään siis tuo mainittu tuntimäärä vuorokaudessa.
Minulle ratsastus on urheilua
ja kilparatsastus on huippu-urheilua. No, miten sitten varttuneempi naishenkilö, jonka ratsastus sattuneesta syystä on viimeisen vuoden ajan ollut erittäin vähäistä ja muukin urheilu enemmän tai vähemmän hyytynyttä? Jalka ei singahda nuolen lailla mihinkään ja hikeäkin pukkaa vaikka olisi kuinka viileä ilma. Kylki on lytyssä toiseen suuntaan, jalat jäykät toisaalle ja keskivartalo etsii itseään. Eikä täällä oikein kuulekaan mitään.
No se on vain tehtävä. Ratsastuskunto tulee vain ratsastamalla. Onneksi on tuo penkki, minkä päältä nousta satulaan!
 |
| Katariinan kurssilla elokuussa mieli ja tunteet hyvässä sovussa |
 |
| Lisan pitää kantaa paitsi itsensä, myös emäntänsä. Emännän homma olisi tehdä kantamisesta mahdollisimman kevyttä |
Hevosille aika moni asia on helppoa, yleensä me ihmiset sitten vaikeutamme asioita, halusimmepa sitä tai emme. Olemme fyysisesti rajoittuneita ja mielikin meillä myllertää turhan monimutkaisesti aina välillä.
 |
| Nyt veti kotiurheilijan vakavaksi. Kaikki maailman väsymyskin makaa olkapäillä. |
Valmentautumista?
Selvää oli, että tuo mainittu 24/7 osoittautui tänäkin kesänä illuusioksi. Tiettyjä asioita ei voi nopeuttaa (varmaankin omaksi parhaaksemme). Oli siis otettava muut keinot käyttöön. Lisa taisi aavistaa tämänkin.
 |
| Tällalailla vaan kevyesti, jalkaa toisen eteen ja ylös.... |
Kun ratsastuskunto ei siis riittäisi, tuli nyt huolehtia vain siitä, että elämä meillä molemmilla jatkuisi yhtä tasapainoisena kuin ennenkin. "Trail at Halter"- säännöt tutuksi ja ilmoittautuminen siihen.
Viimeisinä päivinä jännitystä tuli mukaan. Tapahtumaa edeltävä yö oli levoton, piti muistaa hengittääkin oikein! Mitä jos siellä on niin paljon polttiaisia, että tulemme molemmat ihan hulluiksi? Mitä jos traileri kaatuu? Mitä jos Lisan mielestä kaikki paikalla olevat ruunat ovat mahdollisia sulhaskanditaatteja? Mitä jos tuuli tempaisee hatun päästä? Ei ole olemassa sellaista asiaa mikä ei kauhistuttaisi, jos sitä miettii aamuyöllä.
Aamulla kaikki on onneksi aina toisin.
Ympärillä oma tukijoukko, joka rauhallisesti teki aamusta parhaan mahdollisen. Polttiaisia ei ollut, traileri kulki tasaisesti hyvän kuljettajan kanssa, Lisa ei tullut kiimaan ja hattukin pysyi päässä. Meille tuli siis oikein hyvä päivä.
 |
| ... ja sitten se vasemman käden hanska. Kyllä tästä hyvä tulee, varmaankin. |
 |
| Tässä juttelen Lisalle varikolla (en muista millä kielellä) ja tunnollisesti se asettaa jalkansa samaan tahtiin kanssani |
 |
| Halter-luokkien "verryttelyssä" tavoitteena oli saada Lisa kävelemään laahustamisen sijaan. Tässä se astuukin hyvää pitkää käyntiä. |
 |
| Lisan työtodistuksesta: "kaikki annetut tehtävänsä radalla se teki kiitettävällä ahkeruudella ja huolellisuudella, ja sen käytös työaikana on ollut moitteetonta." |
Viisaita sanoja
kuulen usein oppimestarini suusta. Kuten eräällä valmennustunnilla tässä muinoin: "Sinulla on niin hieno hevonen, että voisit nousta sen tasolle kun ratsastat sitä." Siihen on nyt tahto ja pyrkimys.
Kiitos siis sinne minne se kuuluu: kiitos Lisalle, hienolle hevoselle.
Ja kiitos meille kaikille muille, asiassa mukana kulkeville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti