sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Selfienä somessa ja muita kummallisuuksia



Tiedemaailmassa havoinnilla eli observoinnilla saadaan tietoa siitä, toimivatko ihmiset todella niin kuin sanovat toimivansa. Tulokset ovat erilaisia riippuen siitä luotetaanko ihmisten puheisiin vai seurataanko sitä, miten ihmiset todellisuudessa toimivat.



Meikäläisen on tyydyttävä satunnaisiin katseisiin ja ihmettelyihin, tieteellinen observointi vaatisi systemaattista tarkkailua. Ainakin näin keväisin sitä on aivan liian spontaani hypyissään pihapiirin puolelta toiselle. Hauskaa se on ja opettavaista. Mikä ilo on huomata kuinka paljon maailmassa on vielä asioita, joiden olemassaolosta ei tiedä mitään.

Järki ja tunteet

Kunpa tiede ja tutkimus johtaisi ymmärtämiseen, ymmärrys hyväksyntään ja hyväksyntä oman toiminnan kehittymiseen. Nykyään tiedämme ehkä enemmän kuin koskaan vaikkapa hevosen lajinmukaisesta käyttäytymisestä, niiden ruokinnasta, hevosen selviytymiskeinoista, tavasta oppia ja biomekaniikasta.

Ja silti me toimimme kaikkea tätä tietoa vastaan. Me ratsastamme niitä miten sattuu, ruokimme niitä oman elämänrytmimme ja elintapojemme mukaan ja eristämme ne lajitovereistaan.
Samaa tietysti teemme muillekin eläinlajeille ja kaikesta tiedosta huolimatta ilmeisesti myös itsellemme. Ihmisen puheisiin ei todellakaan voi luottaa.


Kyllä taas pieni pää täyttyy suurilla asioilla kevään aamuauringossa. Sitä tämä valo ilmeisesti teettää?

Havainnointia pihapiiristä ja verkosta

Kun vapaaehtoisesti asuu keskellä ei mitään ja lähistöllä on pääasiassa muiden lajien edustajia kuin ihmisiä, niin havainnotkin ovat rajallisia. Tästä ei kuitenkaan rangaista kuten voisi käydä ihmisasumusten keskellä, jos tarkkailisi lajikumppaneitaan samalla intensiteetillä. Joutuisi varmaan tarkkailtavaksi itsekin.

On hauska seikkailla verkossa, tavata vanhoja tuttuja ja löytää uusia facebookissa, vaihtaa kuulumiset nopeasti, kommentoida ja saada vastakommentteja. Jakaa kuvia ja tunnelmia, esitellä vaikkapa selfie tai hyvässä seurassa otettuja kaveri-selfieitä.

Jos olisin hakukoneeseen kirjoittanut "how to take a selfie" olisin saanut 496 miljoonaa (496 000 000) vinkkiä onnistuneiden kuvien ottamiseen 0,37 sekunnissa. En kirjoittanut, otin oheiset selfiet ihan itse.

Suurempi ystävä kannattaa laittaa kuvauksessa hieman taaemmaksi .
Tällä kertaa se ei Limbon kanssa onnistunut. Sen
mielestä koko homma oli aivan tyhjänpäiväistä.
Tämä oli ainoa onnistunut otos. jossa näymme molemmat.
Väreillä voi koittaa yhdistää kavereita, tässä on yritystä siihen.
Ruskea kaulahuivini sopisi hyvin ystäväni Brunon väreihin,
jos näkyisimme kuvassa hieman paremmin.
Kuvattavien ei tarvitse kuitenkaan näyttää liian samanlaisilta.
Ensi kerralla kun otan ystävästäni Danielasta ja minusta selfien,
en laita karvalakkia itselle.
Aina ei kaikesta tarvitse saada ihan selvää.
Yksi FB-kaverini kommentoi meillä Elsan kanssa
olevan samanlaiset kampaukset. 
Selfiessä olisi hyvä, jos molemmat katsoisivat
ainakin kameraan päin. Lisa ystävä on tässä enemmän
kiinnostunut minun oikean käden hihastani
On useita syitä miksi selfietä ei kannata ottaa alaviistosta.
Martti ja minä.
Toiselta puuttuu korva ja toiselta silmä.
Tinttarella ja minä.
Olisi mukava, jos selfiestä kävisi selville missä ollaan.
Kameli ja nainen Saharassa?  Ei kun Elsa ja minä Lapissa. 
En linkitä näitä ohjeita mihinkään. Haulla "how not to take a selfie", löytyi 708 miljoonaa (708 000 000) ohjetta siihen 0,45 sekunnissa.

Ihanaa kevättä verkossa ja kotona, kaikille!

Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytää pyyhki. Mot.