tiistai 10. syyskuuta 2013

Yhtämatkaa, juoksujalkaa

kesän kanssa kulkiessa. Lapissa on ollut pitkä, lämmin ja värikäs kesä.

Miekkailevat liljatkin innostuivat kukkimaan omia aikojaan. 
Kun yöt ovat lämpimiä, aamutkin ovat auenneet raukeina. Vielä syyskuussakin.

Polttiaisten tanssia aamuauringossa, kaunista vain kuvissa
Toisten aistien maailmassa

Tällainen kesä liikuttaa. Kuten ennenkin, metsään kavereina kulkevat nelijalkaiset, milloin hevonen ja milloin koira. Näiden reissukumppanien aistimaailmaa on hauska kuvitella. Metsässä voi vain aavistella mikä ääni kääntää kaverin korvat milloin mihinkin suuntaan tai mitä hajua sen pitää tuulesta haistella silmät puoliummessa. Minä näen ketusta vain punaruskean vilauksen ja suurista metsälinnuista kuulen vain siipien raskaan lepatuksen ja hienoisen rytinän kuusikosta  Silloin tällöin sitä huomaa toivovansa metamorfoosin olevan mahdollista.

Ja täysillä! 
Olen kai viimeksi juossut täysillä joskus yli neljäkymmentä vuotta sitten. Kaverina ei ollut Alice Cooper mutta joku vastaava kuitenkin.  Myöhemmin tietysti olen joskus reissussa koittanut saada bussia tai ratikkaa kiinni ja juossut korkokengillä minkä päässyt.

Kymmenien vuosien tauon jälkeen ei tule juostua tartanilla tai asvaltilla. Meille metsän reunassa kasvaneille tutumpaa on kipaista polulle. Loikata yli kaatuneen rungon ja kiertää maatunut juurakko. Pehmeästi painuu rahkasammal omankin tassun alla ja joustavalta tuntuu turvepellon reuna. Oksa riipaisee kasvoja ja kanto kolahtaa sääreen. Ei haittaa, nyt mennään!

Polku odottaa juoksijaansa
Poluista ja paikoista on tullut tuttuja ja ne saavat nimensä tarkoituksen tai tapahtuman mukaan. Tuossa on Hiekkapolku, joka kulkee hylätyn ketunpesän vierestä. Tuossa polkujen risteyksessä sijaitsee Sahurin kuusi ja tuolla kauempana on Oravakuja. 

Metsäkone raivasi polun piiloon.
Estejuoksija tästäkin käy.
Superfoodin metsästäjän kannattaa pysähtyä: E-vitamiinia, C-vitamiinia, ravintokuituja, flavonoideja, mangaania, A-vitamiinia...



Ja kaikki kätevissä take-away-pakkauksissa.



Edullisesti. Poimi kaksi, ota kolme!




Ihan kaikkea ei ehdi tutkia
Hallanvaara

Kesään kuuluu kaikki tämä. Eräänä aamuna sitten häivähdys, joko me osasimme tätä odottaa? Aamu on täynnä ajankierron merkkejä. 

Takana erilainen yö
Sellaisena aamuna joutuu vetämään hihat käsien suojaksi. Kylmä kaste viipyy maassa, nilkkojakin palelee. Aurinko herättää vielä kesän, mutta syksyn ensimmäinen kortti on jaettu.

Kesän rakastajat heräävät kuolemaan
Pimenevät illat ovat äkkiä läsnä ja tutut asiat näyttytyvät uudessa valossa.

Hallan morsiamet pukeutuvat valkoisiin
Yöjuoksulle!
Metsäläinen kuitenkin tuntee olonsa turvalliseksi perjantai-iltana vanhaa juurakkoa tuijottaessa pimeässä metsässä. Tänne ei pahakaan taida osata.



Tämä oli se kesä kun perunanvarretkin paletuivat vasta syyskuussa. Kun mustikat ja puolukat olivat syöntikypsiä yhtäaikaa, useiden viikkojen ajan. Tämän kesän värit säilyvät pitkään.



Näin pitkän postauksen mahdollistivat kompressiosukat ja älypuhelin. Juoksut on juostu kompressiosukat jalassa ja älypuhelin taskussa. Kummastakaan en niin paljoa tiedä, mutta ne usuttivat hauskoihin hetkiin. Metsässä ja muualla.

Älypuhelimen toisella puolella.