Harakanvarpaita, variksensaappaita

Tästä se viime torstaina alkoi. Aurinko oli illalla kahdeksan aikaan vielä näin korkealla, tunturissa tarkeni yhdellä paidalla. Pohjoisrinteen lumi olisi kohta totta vain muistoissa, kuvissa.

Maa muutama sata meträ merenpinnasta, aurinko 150 miljoonan kilometrin päässä.
Torstaina, 16.toukokuuta

Kesä kahdessa päivässä
tai sillä vauhdilla ainakin kesätöihin ryhdyttiin! Matot pesupaikalle, loimet ulos, haravaan vauhtia, tuplaikkunat irti, talvivaatteet pyykkiin, siemenet multaan - koko elämä uusiksi. Parissa tunnissa. Ja pääskysetkin ovat täällä.

Tarinan mukaan arkkienkeli Gabriel toi väinänputken taivaasta. Ilmankos se kasvaa voimalla heti
kun maa on lumesta paljas.

Samanaikaisesti asuminen muuttuu. Keittiö laajenee ensin portaille, siitä etupihalle ja kuin huomaamatta jo nurkan taakse. Sinne tänne pihapiiriin unohtuneet kahvikupit viilenevät samaa tahtia illan myötä. Ja olohuone, sen takaseinä siirtyi jo aamusta kuusikon laitaan.

Juuri nyt me kaikki kurkotamme taivasta kohden.

Lempeää lämpöä ja lasten mieltä
joka saa meidät hymyilemään ja iloitsemaan. Olkoon vaikka vain yksi päivä, kyllä kaikki jaksavat yhden lämpimän päivän. Miten riemastuttavaa on aito lämpö iholla, silmien siristys valossa ja lakanoissa lepattava tuuli.

Hyvä alku variksensaappaille, toukokuussa!

Nyt jos äiti näkisi nuo mustat jalkapohjat ja nilkkoihin ulottuvat raparaidat, niin ei niistä ehtisi kuvia ottaa.

Lehdenvihreäksi yhdessä yössä
Kun sitä yötäkään ei oikeastaan enää ole, niin perjantain pienet silmut kiertyivät lauantaiyönä pieniksi hiirenkorviksi. Säilytä tässä sitten rauhallinen mieli kun kaikkialla kasvaa ja kohisee!

Maisema vihertyy väistämättä, katsoipa sitä mistä kulmasta tahansa

Lisan korvat, ja vähän hiirenkin.

Vaihtaisinko maisemaa ?
Niin senkö lumisen, sinisen ja kuulakkaan ...?
Kyllä, tällä hetkellä vaihdan sen tähän. Iloisin mielin.

Olohuoneessa