tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kimo kana ja muita kevään merkkejä

Talven jäljiltä sitä joka kerta hämmästelee - selvisimme siitä jälleen! Valon lisääntyessä alkaa kiihkeä kevään merkkien etsintä.

Tarkkana saa olla, että ne huomaa.

Eilen aamulla oli näin. 

Kevääseen ja tulevaan kesään virittäydytään, kukin omalla tavallaan.

Vanha ystäväkin aikoo luopua talviturkistaan, pitää rapsuttaa kaverina.
Näillä vielä karvat kiinni
Optimismi tavoittaa huippunsa ensimmäisten räystäältä tippuvien vesipisaroiden myötä. Kyllä kesä tulee!

Ikkunan takana koivussa ei vielä silmuakaan, tällä puolella tomaatit jo innokkaina
Joskus on vaikea edetä yhtä hitaasti kuin ympäröivä luonto. Ihan kohta aurinko porottaa, tulee varmasti kuuma kesä.

Hellettä odotellessa voi paistatella päivää pälvellä, vaikka pienelläkin.
Kuva otettu eilen, 29.4.2013
Sitten se tarina kimosta kanasta
Kimo tarkoittaa väriä hevosessa. Kimot hevoset syntyvät värillisinä, jopa mustina ja muuttavat värinsä vuosien saatossa. Ne vaalenevat, ovat ensin harmaita ja lopulta aivan valkeita. Kimon väristä ei voi kuitenkaan päätellä sen ikää, jotkut kimoutuvat geeniperimänsä myötä jo kohtuullisen nuorina.
Entä sitten kimo kana? Nimitys ei ole tavanomainen, mutta tavallista ei ole ollut myöskään kanarouvan elämä.

Tämänkin talven jälkeen hämmästys on suuri: selvisimme talvesta kanaseni.

Päälaelta kaikki alkoi
Ensimmäiset kanat muuttivat meille noin yksitoista vuotta sitten. Oli Helmi ja Adalmina ja kukko nimeltä Tuppinen. Ensimmäisinä vuosina niillä kaikilla oli nimet, mutta kuten niin usein käy, niitä tuli lisää ja ne olivat yleensä vain kanoja ja kukkoja. Joukossa toki aina joku korkonimen saanut.

Oli ensimmäinen Kana Karvajalka, oli Sulo, oli kana Gardenia joka halusi muuttaa puutarhaan ja kuolikin sinne. Tämä musta on nimeltään Vanha Rouva.

Kanasta miestä ja munista kananpoikia
Vanha Rouva on nyt kymmenvuotias ja oman kaartinsa viimeinen. Se on muninut uskollisesti tähän päivään saakka. Ei toki enää joka päivä, mutta tunnistettavia suuria munia tulee silloin tällöin.

Se ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista hautomisviettiä, niinpä sen käytös hämmentää meitä.

Useat ihmiset luulevat, että kaikki kananmunat ovat samanlaisia.
Tietenkään ne eivät ole. Vasemmalla Vanhan Rouvan muna.
Viime kesänä pienen poikueen hautonut nuori musta kana menehtyi tuntemattomaan sairauteen ja poikaset jäivät vaille emoa. Vanha Rouva laskeutui orrelta ja asettui poikasten kanssa samaan pesään. Se kaakatti ja komensi tipuset syömään, vei ne ulos ja illalla takaisin lämpimään pesään. Se hoiti nuo poikaset siihen asti, kunnes ne osasivat itse nousta orrelle.

Me teimme omia, ihmisten johtopäätöksiä ja arvelimme poikasten leimautuneen Vanhaan Rouvaan, koska sekin oli musta kuten oikea emo oli ollut.

Ei ehkä niin kaunis, mutta työssään vahva.
Nämä kuvat on otettu eilen.
Ruskea kana hautoi poikueen sopivasti pääsiäiseksi ja jo parin päivän päästä Vanha Rouva laskeutui orrelta ja muutti päättäväisesti samaan kämppään nuoren äidin ja poikasten kanssa. Noin viikon ajan pesässä asuivat emokana, Vanha Rouva ja kananpojat.

Sitten nuori emokana muutti takaisin kukon kylkeen orrelle ja Vanha Rouva asustaa nyt pikkukanojen kanssa alapesässä ja ohjaa niitä oikealle tielle - mitä se sitten kanoilla mahtaakaan tarkoittaa.
Oikealla Vanha Rouva muutama vuosi sitten, olisiko jo aavistus harmaata ohimoilla?

Harmaantuva, ehkä jopa valkoiseksi kimoutuva Vanha Rouva on totisesti tavoittanut sisäisen kanansa syvimmän olemuksen.

Siinäpä meille muille vanhoille opittavaa.

Täältä tullaan elämä!


 Hauskaa Vappua!