Lepoa arjessa, hevosperheessä

Ystävänpäivän jälkeen

huomasin monta muutakin talven taakseen jättämää päivää. Hevoset ovat viettäneet sitä kuuluisaa "välivuotta" ja matkailutalven arjet ja pyhät ovat olleet iloisesti sekaisin. Facebookissa oli vanhojen kuvien viikko, ja siitäkin tuli myöhästyttyä.

Sapattitalven viettäjät helmikuussa 2011

Vanhoja kuvia ehdin kuitenkin katsella. Ja alkoihan noita merkkipaaluja tulla mieleen.

Mistä meillä silloin ennen puhuttiin...
siis silloin kun ei hevosia vielä ollut? Ei sellaista aikaa ole ollutkaan.
Jos kohdataan raviradan aidanrakennustalkoissa, hevosmiesten ja -naisten ympäröimänä, niin onko siinä muuta kuin väistämätön edessä?

Tukkaa edessä ja takana. Ensimmäistä täysihoitotallia pitämässä.
Edessä vielä yli 10.000 yhdessä tehtyä aamutallia

Toinen on vuosikas, toinen kai alle.

Hevosperheissä leikitkin tapahtuvat jossain tallin ja tarhan välillä. Amerikassa tutkimusten mukaan lapsella on jo ennen syntymäänsä 15 lelua. Ei siinä ole mitään tolkkua, toteaa myös Jari Sinkkonen, lastenpsykiatri.

Todennäköisesti on sanottu: "varo, aidassa on sähkö!".
Ei varmaankaan "varo, isoja hevosia!"

Lika barn leka bäst

Sitten niitä kuvia onkin yhtäkkiä niin paljon, että parempi oli tehdä kollaasi.

Arkea viimeisen 10 vuoden ajalta

Aurinkoa odotellessa ...

Hiljaa hyvä tulee - kuluneen talven motto

... on pidetty pakkasia, tuiskuja tai muuten vain valkoisia hetkiä. On siis ihan oikein, että muutaman kuukauden päästä meillä paistaa 24/7. 

Aina välillä mietitään, josko kaivetaan satulat esiin. Mutta näkyväthän nuo liikkuvan ilman satuloitakin.

Sapatin, laskiaisen, runebergin ja muiden talvisten juhlien jälkeen, tulee se ehkä tärkein: kevätpäivän tasaus, joka tänä vuonna on 20. päivä maaliskuuta, siis ihan kohta!

Kevätauringosta saa virtaa