sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Viisaasti elämään


Lisa kahden päivän ikäisenä
Kuva: Pasi Hiltunen
Miten paljon me jo saammekin syntymässä: kiinalaisten mukaan jokainen lapsi saa syntyessään viisauden siemenen. Toisista siemenistä kasvaa sitten aikanaan suotuisissa olosuhteissa suuria ja vahvoja puita, ihaltaviksi asti.

Joukossa viisaus yhdistyy

Antti Tuurin kirjahahmon mukaan Pohjanmaalla viisaus asuu vanhoissa naisissa. Onneksi on tullut tavattua muutama heitäkin! Jokainen meistä joutuu aloittamaan ihan alusta ja koska aika on rajallinen, lienee sananmukaisesti viisainta hakeutua jo kokeneempien seuraan.
Martti 3-v. elämää oppimassa 
Lainahevoset samoissa tehtävissä: Tinttara 2-v. ja Bruno 21-v.
Mitä keskellä seisovalle Lisalle (3-v.) oma emä Doris (8-v.) ei opettanut, sen teki ehkä Kalle (32-v.)
Kuva: Pasi Hiltunen
Viisautta voimme hakea toisistamme oman kapean älykkyytemme sijaan. Oppia koetusta elämästä, yhdistää tarinat ja uskoa sosiaalisen viisauden voimaan. Liikahdus lähemmäksi sivistystä.

Viisaimmat meistä tekevät sen luonnostaan, iästä riippumatta. Yli 90-vuotias, edelleen ratsastava hevosmies Jack Brainard kertoo oppivansa yhä ja uskoo, että vasta sillä on merkitystä mitä ymmärtää ja oppii sen jälkeen, kun luulee jo tietävänsä kaiken.
Martti 3-v. ja Casper 27-v.
Kuva: Pasi Hiltunen
Lisa 3-v. ja sen mummo, Hiiri 23-v.
Kuva: Pasi Hiltunen
Pohjalaisten isovanhempien perimä haluaa minun uskovan pohjalaisten vanhojen naisten viisauteen. Hevosihminen minussa uskoo, että paljon asuu viisautta myös vanhoissa hevosissa.


Nyt jo täältä poissa: Pete, Casper, takana Doris pullean mahansa kanssa.
Neljä päivää kuvan ottamisen jälkeen maailmaan putkahti varsa.
Se on Lisa, viisas Lisa.

Suomalainen runoilija, kääntäjä ja tietokirjailija J.K.Ihalainen kirjoittaa:

" Ihminen on eläimistä se
joka ei pidä mitä lupaa,
sulkee muun eläinkunnan
häkkeihin ja koppeihin,
syö kotieläimensä
ja tappaa villeimmät sukupuuttoon,
kutsuu sitä
'lajien väliseksi taisteluksi'. "

Toisinkin voi varmaan olla.




sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Lepoa arjessa, hevosperheessä


Ystävänpäivän jälkeen
huomasin monta muutakin talven taakseen jättämää päivää. Hevoset ovat viettäneet sitä kuuluisaa "välivuotta" ja matkailutalven arjet ja pyhät ovat olleet iloisesti sekaisin. Facebookissa oli vanhojen kuvien viikko, ja siitäkin tuli myöhästyttyä.
Sapattitalven viettäjät helmikuussa 2011
Vanhoja kuvia ehdin kuitenkin katsella. Ja alkoihan noita merkkipaaluja tulla mieleen.

Mistä meillä silloin ennen puhuttiin...
siis silloin kun ei hevosia vielä ollut? Ei sellaista aikaa ole ollutkaan.
Jos kohdataan raviradan aidanrakennustalkoissa, hevosmiesten ja -naisten ympäröimänä, niin onko siinä muuta kuin väistämätön edessä?

Tukkaa edessä ja takana. Ensimmäistä täysihoitotallia pitämässä.
Edessä vielä yli 10.000 yhdessä tehtyä aamutallia
Toinen on vuosikas, toinen kai alle.
Hevosperheissä leikitkin tapahtuvat jossain tallin ja tarhan välillä. Amerikassa tutkimusten mukaan lapsella on jo ennen syntymäänsä 15 lelua. Ei siinä ole mitään tolkkua, toteaa myös Jari Sinkkonen, lastenpsykiatri.

Todennäköisesti on sanottu: "varo, aidassa on sähkö!".
Ei varmaankaan "varo, isoja hevosia!"
Lika barn leka bäst
Sitten niitä kuvia onkin yhtäkkiä niin paljon, että parempi oli tehdä kollaasi.

Arkea viimeisen 10 vuoden ajalta
Aurinkoa odotellessa ...


Hiljaa hyvä tulee - kuluneen talven motto
... on pidetty pakkasia, tuiskuja tai muuten vain valkoisia hetkiä. On siis ihan oikein, että muutaman kuukauden päästä meillä paistaa 24/7. 


Aina välillä mietitään, josko kaivetaan satulat esiin. Mutta näkyväthän nuo liikkuvan ilman satuloitakin.




Sapatin, laskiaisen, runebergin ja muiden talvisten juhlien jälkeen, tulee se ehkä tärkein: kevätpäivän tasaus, joka tänä vuonna on 20. päivä maaliskuuta, siis ihan kohta!

Kevätauringosta saa virtaa