sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Lisa, pieni lehmäpaimen

Viimeisen vuoden kuluessa hevoselämäämme on tullut uusi ulottuvuus. Vuosi sitten Ellu osallistui Doriksen kanssa karjakurssille, ja nyt oli nuorempien hevosten vuoro. Sisarukset eli Doriksen 4-vuotias veli  Martti  ja Doriksen 4-vuotias tytär Lisa pääsivät kanssamme tekemään tuttavuutta isojen lypsylehmien kanssa Överpurmossa, Pohjanmaalla.
Siellä se veli nyt on, roundpenissä lehmien kanssa
Sture ja Sabina Eden luomumaitotilalla on yli 100 lehmää ja siellä pidettiin Ed Dabneyn kolmas karjakurssi Suomessa. Tällä kertaa siis "avomaastossa", noin 4 ha:n laitumella.

Kauas on pitkä matka
Täältä kotoa matkaa tuli yli 600 km yhteen suuntaan ja nuorille hevosillemme se oli ensimmäinen näin pitkä reissu. Perillä meitä odotti hyvä palvelu ja saimme levätä ennen ensimmäisiä lehmätreffejä.
Lisan eka yö poissa kotoa
Iltakävelyllä Pohjanmaalla
Ensikatseita navetan takana
Lehmät olivat suuria. Ja niitä oli paljon!

Pohjanmaalla kaikki on suurta

En ole koskaan nähnyt näin montaa lehmää yhtäaikaa. Lisa puolestaan ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt yhtään ainoaa lehmää - joten oli kai sitten yhdentekevää, että ensimmäisellä kerralla laitumella niitä olikin montakymmentä!
Ystävällisiä, mutta myös päättäväisen uteliaita lehmärouvia tuli siis yhtenä rintamana kohti meitä ...
Hei, ollaanko me tavattu joskus?!


Työmoraalia puolin ja toisin 
Näillä kursseilla tutustutaan karjapaimenten ranch-työskentelyyn, tarkoituksena ei ole harjoitella karjalajeja kilpailumielessä. Aikaa käytetään hevosen ja ihmisen yhteistyön parantamiseen, hevosen tulee olla se paras työkumppani. Ihmisen vastuulla on luottamuksen säilyminen.
Ennen satulaan nousua tarkistetaan maasta käsin
hevosen halukkuus toimia työkaverina.
Nuorille hevosillemme tuli näinä päivinä paljon uutta. Joka päivä matkattiin autolla yöpaikasta työpaikalle ja takaisin eikä lastausta tarvinnut harjoitella. Joka päivä piti seisoskella porukassa tai yksin, liikkua porukassa tai yksin. Piti jaksaa odottaa ja piti jaksaa taas mennä. 
Lisa, isoksi kasvamassa
Lounaspaikassa ei valittamista
Tarvitaanko meillä karjahevosia? Ei ehkä karjanajoon joka päivä, mutta joka päivä tarvitaan luotettavia ja turvallisia hevosia. Hevosia, joilla voi ratsastaa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa - ja katsella vielä vähän ympärilleenkin.
Lehmäpaimen katsoo
Ja se, että Lisa löysi toisena päivänä itsestään sen karjahevosen katseen, jolla lehmä liikkuu, on sitten se hymyn ihmisen huulille nostattava juttu!

Kotona sunnuntaina 2.9.2012
- rankka reissu, mutta tulipahan melkoisen hyvin tehtyä!
Karjakurssin järjesti Ranch Horsemanship ry