Sittenkin ihana toukokuu

Aamulla arvelin tästä tulevan tavallisen päivän. Kevätlämpöisen ja mieluisan, ei kai siinä sen kummempaa.

Kyllä kukot taisivat jotain tietää jo aamulla.

Tähän aikaan aurinko on jo varhain ylhäällä, päivän pituus on nyt lähes 22 tuntia. Yöllä mittari oli käväissyt nollassa ja aamuauringon lämpö tuntuu aivan erityiseltä. Ihan koko porukan mielestä.

Tammat aamutorkuilla heinien päällä

Paistaa se aurinko mutaläjäänkin.
Ruunat saman tarhan toisessa päässä.

Voiko muisti herättää aistit?

Lisassa, emänsä ainoassa, jotain niin tuttua. 

Kun samassa pihapiirissä asutaan, tulee kuljettua paljon hevosten keskellä. Aina sitä jonnekin tai jollekin on jotain asiaa. Joskus niitä katsoo enemmän ja joskus vain näkee enemmän vaikkei katsoisikaan.

Kullanväri kuultaa talvikarvan alta, pilkku ei lähde pesemälläkään

Nyt on mentävä oikeasti lähelle, pyyhittävä hanskalla karvaa. Totta se on, tästä harmaankeltaisesta näyttää kuoriutuvan auringossa kultautuva ja hehkuva kaunotar. Tänä keväänä se saa pilkut, niitä on näköjään enemmänkin. Emällä ne olivat näkyvissä jo varsana, tällä niiden synty kesti neljä vuotta.

Aurinko lämmittää ja häikäisee, siihen ei voi katsoa, silmät kostuvat.

Ainakin muistot herättävät liikkumaan!

Hei nyt se ainoa, joka ei ollut nukkumassa, hei hevonen -  nyt lähdetään sauvakävelylle!  Ilman sauvoja tosin.

Varjossa vielä lunta, harakka rähisee meille ryteiköstä

Kevään jäljillä, kesän korvilla

Tauolla seisotaan joskus ihan vierekkäin

Usein katsotaan, kuunnellaan

Tästä tuli hyvä päivä, kiitos

Metsässä on kaikki kuten ennenkin. Ja täällä voi hoilata Metsämiehen laulua ihan täysillä - maailma unholaan jääköön.

Nyt jo kotiin kuunnellen

Kotona Lisa tutkii metsän jäljet

Tarkasti ja pitkään

Tämä on se maailma, johon ihmisellä ei ole asiaa ja hyvä niin. Hevonen tietää mitä hevosen kuuluu tietää. 

Sinne vain, omien joukkoon

Tästä päivästä jäi taas paljon vahvoja muistijälkiä, kaikilla aisteilla muisteteltaviksi.

Ja parasta meissä: yhteinen varjo