keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Sittenkin ihana toukokuu

Aamulla arvelin tästä tulevan tavallisen päivän. Kevätlämpöisen ja mieluisan, ei kai siinä sen kummempaa.
Kyllä kukot taisivat jotain tietää jo aamulla.
Tähän aikaan aurinko on jo varhain ylhäällä, päivän pituus on nyt lähes 22 tuntia. Yöllä mittari oli käväissyt nollassa ja aamuauringon lämpö tuntuu aivan erityiseltä. Ihan koko porukan mielestä.

Tammat aamutorkuilla heinien päällä
Paistaa se aurinko mutaläjäänkin.
Ruunat saman tarhan toisessa päässä.
Voiko muisti herättää aistit?
Lisassa, emänsä ainoassa, jotain niin tuttua. 
Kun samassa pihapiirissä asutaan, tulee kuljettua paljon hevosten keskellä. Aina sitä jonnekin tai jollekin on jotain asiaa. Joskus niitä katsoo enemmän ja joskus vain näkee enemmän vaikkei katsoisikaan.

Kullanväri kuultaa talvikarvan alta, pilkku ei lähde pesemälläkään
Nyt on mentävä oikeasti lähelle, pyyhittävä hanskalla karvaa. Totta se on, tästä harmaankeltaisesta näyttää kuoriutuvan auringossa kultautuva ja hehkuva kaunotar. Tänä keväänä se saa pilkut, niitä on näköjään enemmänkin. Emällä ne olivat näkyvissä jo varsana, tällä niiden synty kesti neljä vuotta.

Aurinko lämmittää ja häikäisee, siihen ei voi katsoa, silmät kostuvat.

Ainakin muistot herättävät liikkumaan!
Hei nyt se ainoa, joka ei ollut nukkumassa, hei hevonen -  nyt lähdetään sauvakävelylle!  Ilman sauvoja tosin.
Varjossa vielä lunta, harakka rähisee meille ryteiköstä
Kevään jäljillä, kesän korvilla
Tauolla seisotaan joskus ihan vierekkäin
Usein katsotaan, kuunnellaan
Tästä tuli hyvä päivä, kiitos
Metsässä on kaikki kuten ennenkin. Ja täällä voi hoilata Metsämiehen laulua ihan täysillä - maailma unholaan jääköön.
Nyt jo kotiin kuunnellen
Kotona Lisa tutkii metsän jäljet
Tarkasti ja pitkään
Tämä on se maailma, johon ihmisellä ei ole asiaa ja hyvä niin. Hevonen tietää mitä hevosen kuuluu tietää. 

Sinne vain, omien joukkoon
Tästä päivästä jäi taas paljon vahvoja muistijälkiä, kaikilla aisteilla muisteteltaviksi.
Ja parasta meissä: yhteinen varjo

maanantai 21. toukokuuta 2012

Hyvää horsemanshippiä

Ed Dabney tulee uudelleen Luostolle syyskuussa - katso tarkemmin Ed Dabney kurssi- välilehdeltä.

Kuva:  Pekka Hänninen

tiistai 8. toukokuuta 2012

Heippa talvi!

Miten voi jättää jäähyväiset jollekin, joka ei oikeasti aio lähteä minnekään?
Miten huokaista "oi ihana toukokuu" (Darling buds of May) kun ympärillä on vain valkoista?

Ratsastuskenttä kotona 7.5.2012

Karjakentiltä kotiin, korpikuusikkoon
Reissussa on hyvä olla ja hyvä on matkata kotiinpäin. Matkalta saa paljon mukaansa, reissurepussa on painavaa tavaraa. Pitää purkaa hitaasti, samassa tahdissa kevään tulon kanssa!

Junassa oli aikaa miettiä ja muistella...
Varpaat paljaalla maalla
Siellä lehmillä ja hevosilla on kohta kesä
Toukokuun tuuli ja taivas

Pitkällä matkalla 
Miten pieni Suomi voi tuntua näin pitkältä, miten se voikin näyttää erilaiset kasvot saman päivän aamuna ja iltana. En kuitenkaan ollut ainoa hämmästynyt. Valkeat joutsenetkin olivat jääneet pelloille lepäämään, sinne kauemmaksi, etelämmäksi.

Sama taivas täällä antaa lunta ja lämpöä, saman vuorokauden aikana.
Kotona 7.5.2012
Lempeästi, aavistellen
Illalla aurinko on vielä korkealla kun lähdemme metsään. Nyt heitetään hyvästit vaikka väkisin!