sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Lajien välisestä ystävyydestä

Kaikki eläimet syntyvät tasavertaisin oikeuksin elämään ja olemassaoloon. Kaikki eläimet ansaitsevat ihmiseltä arvonantoa ja elämää kunnioittavaa kohtelua.
Elsa ja Vissitär 16.5.2008
Perinteisesti ihmisen läheisyydessä elävien eläinlajien yksilöillä on oikeus syntyä ja kehittyä oman lajinsa elämänrytmin mukaan.
Martti ja Hiiri 5.5.2008
Ihmisen velvollisuus on käyttää hyväkseen tietojaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ja kaikille eläimille kuuluu oikeus ihmisen huomion, hoivan ja suojelun saamiseen.

Ellu, Lisa, Doris 29.5.2008
(edellä olevat tekstit: Universal Declaration of Animal Rights, 1978).

Perheemme elämään hevoset ovat kuuluneet yli kolmen vuosikymmenen ajan. Ne ovat asuneet kanssamme samassa taloudessa, samassa pihapiirissä. Pihapiirit ovat vaihtuneet, mutta hevosia on niistä pois lähtenyt vain elämän päättyessä. Jokin pitää meillä yllä tätä lajien välistä yhteisöllisyyttä.

Kiihdytään ja viihdytään
Sylvi Kekkonen kirjoitti aikanaan, että "vain ne, jotka kiihtyvät samoista syistä, pystyvät ymmärtämään toisiaan".
Elsa ja Lisa. Tässä viihdytään.
Lisa, Pete ja Elsa. Tässä kiihdytään.
Ja aforismi tuntuu pitävän paikkansa.
Ilman tätä toista, kanssamme asuvaa lajia, emme olisi koskaan kohdanneet niitä ihmisiä, joiden kanssa jakaa niitä meille niin tärkeitä asioita. Ilman tätä toista lajia emme ehkä olisi löytäneet omaa laumaamme.
Yhdessä kokemiseen kuuluu viihtyminen ja kiihtyminen, ilo ja suru, oppiminen ja tiedon jakaminen, elämän alku ja loppu, syntyminen ja kuolema.

Vaihtuvat vuodet

Viimeisten kahden ja puolen vuoden sisällä olemme hyvästelleet seitsemän hevosystäväämme. Neljän lähtöön vaikuttivat omat päätöksemme hevosten elämän ehtoopuolella. Kolme on lähtenyt yllättäen, odottamatta. Kaikissa kipu sivaltaa koko ihmisen läpi, suru satuttaa.  Surevan ihmisen fysiikka ja psyyke asettuvat puolustustilaan.

Ehkä sitten jonain päivänä hengittäminen olisi helpompaa. Sinä päivänä aamulla herätessä ajatukset olisivat ohikiitävän hetken ajan kevyempiä.
Silloin yöllinen uni muuttuisi lämpimäksi muistoksi.
Silloin lumen alla olisi lämmin kesä, hiuksissa kevyt kesäinen tuuli.




torstai 9. helmikuuta 2012

Pakkaspäiviä, tunnelmia kuvissa

On vain kaksi tapaa elää elämää.
Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä.
Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.
Albert Einstein

Ukko-Luoston kuuset 7.2.2012










Kuvat on otettu Luostolan hevostilalla, 8.2.2012. Kuvissa ovat sisarukset "ruskea ruuna Martti" (Pretty Smart Mickey) ja "pikku blondi Lissu" (Playin Chic Lisa). Pakkasta oli - 25 - 30 ° C. 

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kun sanoja ei ole


Tahdon koivuun,
tahdon kiveen
tahdon sammaleen syleilyyn,
tahdon myyräksi maan multiin.

Tahdon muuttua ääniksi kaikkialla
ja lakata olemasta tämä kipu.

(Leif Färding)

Creamy Doris 17.5.2003 - 5.2.2012



torstai 2. helmikuuta 2012

Hyytävän kaunista

Taivaan rajalla
Ja julmetun kylmää. Sinnehän ne pakkaslukemat jysähti, - 30° C alemmalle puolelle. Tämä on tuttua meille, ja näillä leveyksillä näin kuuluukin olla, syvimmän talven aikaan. Se, kenen täällä sitten kuuluisi asua, onkin jo toinen tarina.

Lisää lämpöä
Hevonen on suurikokoinen eläin ja se pärjää suhteellisen hyvin kuivilla pakkaskeleillä. Tuuliset ja kosteat päivät ovat haastavampia, varsinkin jos hevosen karvapeite kastuu. Hevosen karvapeite paksuuntuu kylmän ajanjakson ajaksi.

Elsan etutukka
Kylmillä ilmoilla hevonen syö enemmän tuottaakseen lämpöä. Viileässä riittää kun se supistaa pintaverenkiertoa ja "pörhistää" karvansa, kylmemmässä sen täytyy jo pyrkiää estämään lämmönhukkaa. Lisätyn syömisen lisäksi  hevosten hengitystiheys voi hieman alentua lämmönhukan alentamiseksi.
Evoluution seurauksena eri hevostyypit ovat sopeutuneet
eri ilmasto-olosuhteisiin. Kylmäveriset ja ponit kestävät paremmin
kylmää (Elsa, Daniela) ja Pete tässä uhmaakin evoluutioteoriaa.
Daniela ei hukkaa lämpöä eikä ruokaa
Laumassa on lämpöä
Lämmöntuottoa hevoset pyrkivät lisäämään syömällä enemmän, liikkumalla vähemmän ja lepäämällä ryhmässä toisiaan lämmittäen. Ei siis ole mitenkään erikoista nähdä koko laumaa asettuneena kylki kyljessä syömään heinäpaalun äärelle.



Sisältä ulos ja ulkoa sisään
Pakkasesta huolimatta hevoset viihtyvät ulkona. Jos niitä menee ottamaan sisälle paljoa tavanomaista aikaisemmin, niin jokaisen joutuu käymään hakemassa heiniltä erikseen. Tallissa hevoset tuottavat lämpöä sen verran, että vedet pysyvät sulana. Toki nurkat ovat kuurassa ja ikkunat jäässä kun mittari on useita päiviä näinkin alhaalla.
Paikallinen kyläseppä teki tallin ikkunoihin direktiivien
mukaiset kalterit 10 vuotta sitten. Jääkukat koristavat ikkunoita näillä pakkasilla.
Kevättä kohti
Mennään vääjäämättä. Ihanaa!

Aurinko jo melkein lämmittää...