Kantrinainen goes to town

Ai mitä muuta?
Meiltä hevosihmisiltä kysytään usein "no mitä muuta te teette kun olette niiden hevosten kanssa?" Sitä samaa ihmetteli äitinikin jo 1970-luvulla saunan lauteilla kun ei jaksanut enää kuunnella loppumatonta tarinaa jouhista, kavioista, samettisesta turvasta. Äitikin taisi osata ulkoa Sodankylän varuskunnan hevosten nimet: Vappu, Ylväs, Helka, Iiro, Aatu...

En minä tiedä onko tässä niin suurta muutosta tapahtunut neljäänkymmeneen vuoteen, hevosten nimet vain ovat toiset. Samat jouhet, kaviot ja samettiset turvat niillä kyllä on.

Nuit cremeä ja tummelia
Nyt kaikki alkoi oikeastaan siitä ihanasta yövoiteesta, jota sain joululahjaksi. Raffermisante Nuit, Crème Spéciale Peaux Sèches. Kolmantena iltana puristelin tuubia jo tiukemmin, voidetta ei enää tullutkaan niin sulavasti kämmenselälle. Tihrustin tekstiä tarkemmin, ei kai tämä vielä lopu?! Mitä hemmettiä, miten tätä oikein käytetään. Apua, tässä on vain 15 ml koko tuubissa. 15 millilitraa!

Sehän on vähemmän kuin antiobioottikuurilla olevan hevosen yksi penisilliini annos. Hevosille käytettävä tummelikin on kilon purkissa ja helosaania tuubissa vähintään 800 grammaa.

Kengättä reissuun?
Parin päivän päästä odottaa reissu kaupunkiin. Iltapuhteita tehdessä mielessä käy ajatus sopivista kaupunkikengistä. Bootsit? Puukengät? Maiharit? Vaelluskengät? Jodhpurit?

Näitä löytyy

Jossain ovat ne kymmenen vuotta sitten ostetut Palmrothit. Kyllä ne varmaan vielä mahtuu.

Hiljaiset todistajat
Maalaiselämässä on puolensa. Ja sitten siinä on se toinen puoli. Tällaisena hetkenä sitä jakaisi mielellään ajatuksia ja kyselisi kanssasisariltaan neuvoja.

Tällä on ihan liian siniset silmät, ei voi ottaa tosissaan.
Paul Newman?

Toisesta äidistäkään ei ole neuvomaan

Ihan pihalla.

Täytyy vain luottaa siihen, että tehdyt ratkaisut ovat oikeita. Opetella hillitympään yövoiteen käyttöön ja sovittaa kenkiä ennen aamua.