Täällä pallon laitamilla keikahtivat olosuhteet välillä melko lailla mustiksi ja harmaiksi. Valkeaa lunta on tullut odoteltua tavallista pidempään. Oma olokin vetäytyi välillä totiseksi kuin esi-isien kasvot mustavalkeissa kuvissa.
Suljetussa tilassa
Hevoset ovat kuivien arojen vapaita eläimiä. Kyky paeta nopeasti vaaran uhatessa on niille sisäänrakentunut ominaisuus. Kotieläimenä, aidattunakin ollessaan hevosella on tarve liikkua ja pitää pakoreaktionsa kunnossa.
Hevosille on tuntunut kertyvän sisäistä energiaa samaan tahtiin kun sitä on itsestä valahtanut pihalle.
Mustaa jäätä
Sateen pehmittämä maa jäätyi teräviksi möykyiksi ja hevoset varoivat, välttivät turhaa liikkumista. Uudelleen lämmennyttä vettä valui lisää taivaalta alas ja kaiken peittikin sitten vahva ja tasainen jää. Hevoset kulkivat vielä vähän varovaisemmin, vielä vähän vähemmän. Mustavalkea maisema vajosi ajatuksiin.
 |
| Mustavalkoista maisemaa, korvakuuloltakin tulkittuna |
Ystävän pihalla, pallon toisella puolella (vaikka samalla pystyviivalla), punainen joulutähti kasvaa puuksi. Värit siellä pysyvät paikoillaan. Täälläkin sitten yhtenä aamuna taivas oli jälleen oma ihana itsensä.
 |
| Palava taivas |
 |
| Tässä on näille kaikkea. |
 |
| Ja meille muille: mustaa ja valkeaa, puu ja kuu ja joskus pieni palanen palavaa taivasta. Kaikkea riittävästi. |
ihania kuvia ja tunnelmia, taas kerran! täältä etelän loskasta ja rännästä mieli palaa usein sodankylän oikeasti talvisiin talvimaisemiin. terveiset koko konkkaronkalle! -sari haapakoski
VastaaPoistaKiitos Sari - nyt tuntuu täälläkin jo valoisammalta:) Hyvää syksynjatkoa sinulle myös ja tapaamisiin!
VastaaPoistaBlogin tekstejä ja kauniita kuvia iltalukemiseksi sekä pohjoisen ikävän karkoittajaksi.
VastaaPoistaTerveisin sateisesta Helsingistä!
Oda K
Palanen sitä palavaa taivasta odottaa sinua Oda täällä!
VastaaPoistaLoitsutaanpa ne Helsingin sateet nyt lumeksi...