keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Sanotaan näkemiin



Se aika tulee sittenkin
Jospa minä vielä harjaan, tuosta kaulalta ja harjan alta. Tässä silmien takana ja otsalla on harmaata. Niin minunkin hiuksissani on. Harjatessa olkapäässä vihlaisee, minun niveliäni särkee. Minä talutan sinut ulos. Hei, vanha ystävä, mennäänkö hitaammin, näin aamulla on parempi niin.

Mennäänkö vielä ulos, katsotaan syksyn ohitse tulevaan?



Pysähtynyt ja turvallinen
Voisiko tässä pysähtyä. Voimmeko vielä hetken olla, voimmeko antaa ajan olla? Kuunnellaan säätiedotus merenkulkijoille, sehän tulee jokainen arkiaamu. Jos pysymme ihan hiljaa paikoillamme, pysähtyisikö aika? Jospa minä vielä hetken harjaan, silitän kädellä, tuosta kaulalta ja harjan alta.

Radiossa Hector laulaa näkemiin.



Miss Cricket Pine, "Hiiri"
2.4.1987 Nebraska, USA - 19.10.2011 Luosto

Hannan tamma-mammasta tuli pohjoisessa mummo.
Suku jatkuu, taustalla jälkeläiset kahdessa polvessa,
vieressä Hiiren viimeinen varsa.
Myös seniorit löysivät toisensa!
Tällaisena me muistamme tämän pienen, suuren tamman.
(Kuva: Meeri Simula)


r. Pigall V, "Kalle"
11.5.1979 Ruotsi - 19.10.2011 Luosto


Iloa elämään, joka solulla ja jokaiseen hetkeen.
Ei ole sanoja kuvaamaan tämän kaksikon toistakymmentä
vuotta kestänyttä suhdetta.
(Kuva: Pasi Hiltunen)
Ei päivää ilman kommenttia.
Kuva: Luoston Pikkis)



r. Casper, "Ludvig"
24.3.1984 Hollanti - 19.10.2011 Luosto


Sivistynyt herrasmiesruunani, kaverini
Täysillä mukana, lajista riippumatta.
(Kuva: Pasi Hiltunen)
Somewhere in time's own space
There must be some sweet pastured place
Where creeks sing and tall trees grow

Some paradise where horses go,
For by the love that guides my pen
I know great horses live again.



Capt. Stanley Harrison (born 1899)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti