Pitkin kevättä jatkunut "ratsastamattomuus" alkoi tuntua pääkopan lisäksi jo vartalossakin ja huipentui sitten viime viikolla pitkän pöytätyörupeaman päätteeksi jumiutuvaan ja kipuilevaan alaselkään. Ähinää ja puhinaa, varovaisia ylösnousuja, arnikaa, rohtoraunioyrttihaudetta ... ja päässä takova ajatus siitä, että satulaan on päästävä. Nyt on hevosenhoitajalle saatava hevosen hoitoa!
Terapeuttinen liike
Maanantai-iltana Limbolle satula ja itse ähellyksen kanssa selkään. Mahtavaa, hymyä oli jo tässä vaiheessa vaikea pidätellä. Kaikki ratsastusta harrastavat tai työkseen sitä tekevät tietävät sen hyvän olon tunteen, jonka hevonen liikkeineen saa ratsastajassa aikaan.
Hevosen nelitahtinen käynti välittyy ratsastajaan keinuvana liikkeenä, liikeimpulssit ovat rytmisiä, symmetrisiä ja moniulotteisia. Ratsastusterapeuttien mukaan jo minuutin aikana näitä pysty- ja vaakasuoria liikeimpulsseja välittyy noin sata! Hevosen liike vaikuttaa ihmiseen liikeaisti-, tunto- ja tasapainojärjestelmien kautta. Lisäksi kun hevosen korkeampi ruumiinlämpö yhdistetään liikeimpulsseihin, sillä saadaan aikaan terapeuttinen vaikutus, jota on mekaanisesti mahdoton jäljitellä.
Viisaan hevosen reaktiot
Kuitenkin tiedämme, että se ei ole pelkkä hevosen liike eikä se ole pelkkä hevosen lämpö - vaan se on se hevonen itse. Hevosen parantava vaikutus ihmiseen on olemassa ja se välittyy meihin kaikilla tasoilla.
Niinpä sitten viisaan ja hyväliikkeisen Limbon kanssa kesäisessä illassa käveltiin, ravattiin ja laukattiin. Ja hymyiltiin. Sääskiäkin oli, mutta ei niitä ehtinyt huomata.
Ja mitä kuuluu selälle nyt? Se ei kipuile vaan toimii ja odottaa huomista ratsastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti