sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Suomalainen ystäväni Jojo

Suomalaista juhlaa
Juhannus on kovin suomalainen (?) juhla ja tälläkin kertaa se meni töiden merkeissä. Siinäkin on monta hyvää puolta kuten kaikki töitä tehneet viimeistään Juhannuspäivänä tietävät. Kun kerran valoa eli siis aikaa riittää vuorokauden ympäri, niin päätin töiden jälkeen tehdä suomalaisen iltaretken  eli lähteä suomenhevosella metsään. Valitsin kumppanikseni ystäväni Jojon.

Ajatuksissa tämä suomenhevonen
Suomenhevosruunamme Jojo on nyt 22 - vuotias ja yhteistä tallielämää meillä on 13 vuotta. Loppukevään Jojo on saanut olla "asiakastöistä" hieman helpommalla ja selvästi hevosloma on tehnyt sille hyvää. Ilmeet, korvien asennot, pienet hörähdykset kertovat, että sille sopii taas olla porukoissa mukana. Eikun satula hyväntuulisen hevosen selkään ja menoksi!

Sääskiä ja paarmojakin oli ihanassa illassa sen verran paljon, että etenimme pääasiassa ravaten ja laukaten. Varmat askeleet, reippaat liikkeet, kevyt ohjalle. Huomasin, että viime vuosina olen itse ratsastanut sillä todella vähän. Eikä ihme, sillä tämä hevonen on valittu kerta toisensa jälkeen viemään maastoon matkailijoita. Kokeneita, mutta kovin paljon myös kokemattomia ratsastajia. Suomalaisia, norjalaisia, brittejä, hollantilaisia, ranskalaisia, italialaisia, espanjalaisia, sveitsiläisiä, thaimaalaisia, intialaisia ja viime talvena oli ensimmäinen hongkongilainen ratsastajakin.  On siis selvää, että tämä suomenhevonen puhuu muutakin kuin suomea!
Siinä tutulla metsäpolulla ratsastaessani ajattelin, että juuri tällainen tulee hevosystävän ollakin. Hevonen, jolla voi lähteä yksin maastoon. Hevonen, joka kulkee määrätyn tien, halutulla nopeudella ja siinä askellajissa kuin ratsastaja pyytää. Hevonen, jota ei tarvitse lassota tarhasta kiinni. Hevonen, joka odottaa karsinassa, tai kentällä satuloituna, tai puomilla reen edessä tai kuljetusautossa matkalla sen enempää mekkaloimatta. Sehän tietää ettei ystävää jätetä.

Sellainen hevonen on minun ystäväni Jojo.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Hevoshoitoa

Hevonen on hevosihmisen paras hoitaja
Pitkin kevättä jatkunut "ratsastamattomuus" alkoi tuntua pääkopan lisäksi jo vartalossakin ja huipentui sitten viime viikolla pitkän pöytätyörupeaman päätteeksi jumiutuvaan ja kipuilevaan alaselkään. Ähinää ja puhinaa, varovaisia ylösnousuja, arnikaa, rohtoraunioyrttihaudetta ... ja päässä takova ajatus siitä, että satulaan on päästävä. Nyt on hevosenhoitajalle saatava hevosen hoitoa!

Terapeuttinen liike
Maanantai-iltana Limbolle satula ja itse ähellyksen kanssa selkään. Mahtavaa, hymyä oli jo tässä vaiheessa vaikea pidätellä. Kaikki ratsastusta harrastavat tai työkseen sitä tekevät tietävät sen hyvän olon tunteen, jonka hevonen liikkeineen saa ratsastajassa aikaan.
Hevosen nelitahtinen käynti välittyy ratsastajaan keinuvana liikkeenä, liikeimpulssit ovat rytmisiä, symmetrisiä ja moniulotteisia. Ratsastusterapeuttien mukaan jo minuutin aikana näitä pysty- ja vaakasuoria liikeimpulsseja välittyy noin sata! Hevosen liike vaikuttaa ihmiseen liikeaisti-, tunto- ja tasapainojärjestelmien kautta. Lisäksi kun hevosen korkeampi ruumiinlämpö yhdistetään liikeimpulsseihin, sillä saadaan aikaan terapeuttinen vaikutus, jota on mekaanisesti mahdoton jäljitellä.



Viisaan hevosen reaktiot
Kuitenkin tiedämme, että se ei ole pelkkä hevosen liike eikä se ole pelkkä hevosen lämpö - vaan se on se hevonen itse. Hevosen parantava vaikutus ihmiseen on olemassa ja se välittyy meihin kaikilla tasoilla.
Niinpä sitten viisaan ja hyväliikkeisen Limbon kanssa kesäisessä illassa käveltiin, ravattiin ja laukattiin. Ja hymyiltiin. Sääskiäkin oli, mutta ei niitä ehtinyt huomata.
Ja mitä kuuluu selälle nyt? Se ei kipuile vaan toimii ja odottaa huomista ratsastusta.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pretty Smart Mickey

Miksi tällainen nimi?


Oripoika "Martti" on ensimmäinen meillä, ja koko Lapin läänissä syntynyt quarterhevonen. Martti syntyi toukokuussa 2008 ja on emänsä viides varsa. Martin isä on Wallantallin Playin Smarter, joka on jo muutaman viime vuoden vaikuttanut Saksassa. Jos isä on sen niminen ja isänisäkin I'll be Smart, niin kai pojanpoikakin voi olla Pretty Smart.
Martin emä taas on Miss Cricket Pine, aka Hiiri ja kyllähän siitä ajatus sitten juonsi sinne Mikki Hiireen, Mickey. Eli ei näissä taida sen suurempaa logiikkaa olla!

Martti 3-vuotiaana, kesäkuussa 2011

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Energiaa auringosta!

Kaukana pohjolassa asuu omituinen kansa...
Pohjoisen asukkaat tietävät mitä tarkoittaa seitsemän kuukauden talvi, muutaman kuukauden kaamos ja viikkotolkulla jatkuva hyinen pakkanen. Lumimyrsky, joka tukkii tiet ja kasautuu elinpiiriin metriseksi kinokseksi.
Ja juuri kun luuli ettei niistä voi selvitä koskaan, yöt vaalenevat ja päivät lämpeävät ja joka puolella on vihreää.


Ja yhtäkkiä hevosten kanssa voikin tehdä vaikka Ranch trailia omalla pihalla. Ei ole pimeä eikä kylmä!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kesä tuli Lappiin - ja uusi blogi myös!


Tervetuloa mukaan seuraamaan Luostolan hevostilan kuulumisia. Vanhat sivumme (www.luostolahorsefarm.com) toimivat vielä syksyyn saakka.

Staattiset nettisivut tahtovat olla aina hieman työläämpiä (lue=hitaampia) päivittää ja toivottavasti tässä blogimuodossa saan pidettyä parempaa tahtia kuulumisten suhteen.

Oikea hevoskesä alkaa
Tänään Lapissa puhaltaa ihanan lämpimät tuulet ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Huomiselle onkin sitten luvassa jo hellesäätä! Parasta tässä alkukesässä on "itikkavapaa-aika" eli vielä ei noita sääskiä tai hyttysiä ole juurikaan näkynyt. Hevoset saavat nauttia ihan oikeasti hetken tästä ihanuudesta ja yöpyä rauhassa ulkona.

Luostolan hevostilan nuoret hevoset
Hups, aika kului jouten ja nyt ne pikkuvarsat ovatkin kaikki jo 3-vuotiaita ja seuraava junnu jo 5-vuotias.On mielenkiintoista touhuta noiden nuorten hevosten kanssa. Ja kaikki ne ovat sitten tasan aivan erilaisia...

Niiden kanssa on tehty asioita jo niiden ollessa maitovarsoja. Se helpottaa tätä ratsastuksellista sisäänajovaihetta - mutta mitään ei silti voi pitää itsestäänselvyytenä. Eipä se nuori hevonen oikein heti tahdo ymmärtää, miksi ihmeessä pitäisi liikkua eteenpäin, kun tuonne selkään laitettiin vaikka mitä. Ja johan minä kävelin jo yhden ympyrän...pitääkö vielä mennä toinenkin? Ai ja kolmas? Ei tämä olekaan niin kivaa, tuntuu joku tuumivan.

Jokaiselle jotakin
Aika luontevasti Ellulle tuntuu sujahtavan nuo säpäkämmät hevoset ja Henna koittaa sitten Elsan kanssa harkita sitä seuraavaa siirtoa. Alpohan on kyllä opettanut Elsan satulaan jo sen 2-vuotiskesänä ja reen eteenkin viime talvena, että ehkäpä Hennan tehtäväväksi jää Elsan motivoiminen ratsun tehtäviin...

Limbo ja Ellu, takana tukka hulmuten pikku Liisa

Ellu ja Pete toukokuussa 2011

Elsa ja Henna huhtikuussa 2011, mietitään porukassa


Martista ei ollut tuoreempaa työskentelykuvaa!
Tämähän on viime kesältä...