sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Sylissä joulun


Perinteen matkassa joulun rauhassa
Monen, monen vuoden jälkeen perinteinen joulurauhan julistus ulottui matkailutilan arkeen. Hevosilla ja ihmisillä oli ihan oikeasti ja virallisesti vapaata ja kahteen vuorokauteen on mahtunut asioita kymmenien vuosien takaa.

Tuntemalla entisen, voimme yhdistää mennyttä ja nykyistä, olevaa ja tulevaakin. Osaamme vanhoja tapoja, vaikka emme aina tiedä missä me olemme niitä oppineet, kuka ne meille rakensi?


Tutussa pihapiirissä lienee liikkunut haltioitakin, siltä se ainakin on tuntunut. Suomalaisessa kansanperinteessä haltiausko on aina ollut vahva ja mitäpä tuota kiistämään. Perinteisillä tavoillammehan me pyrimme miellyttämään luonnonhaltioita, jotta nämä parantaisivat meidän olojamme. Parhaani minäkin tein tulia sytyttämällä ja metsänväkeäkin ruokkimalla!

Yhdessäolemisen aikaa
Niiden kanssa, jotka ovat täällä kanssamme, lähellä ja läsnä. Perhe ja sukulaiset, meitä vanhemmat ja meitä nuoremmat.


Ajatuksissa niiden kanssa, jotka ovat jo jossain kauempana.


Onnellinen joulu
Tällaisen joulun muistaa. Kiireettömyyden tuntu vaikka touhua on paljon. Kaikki tehdään yhdessä yhteisen hyvän eteen. Voisiko sitä jatkaa yhteiseen hyvään arkeen?




tiistai 29. marraskuuta 2011

Mustaa ja valkoista ja palava taivas

Täällä pallon laitamilla keikahtivat olosuhteet välillä melko lailla mustiksi ja harmaiksi. Valkeaa lunta on tullut odoteltua tavallista pidempään. Oma olokin vetäytyi välillä totiseksi kuin esi-isien kasvot mustavalkeissa kuvissa.


Suljetussa tilassa
Hevoset ovat kuivien arojen vapaita eläimiä. Kyky paeta nopeasti vaaran uhatessa on niille sisäänrakentunut ominaisuus. Kotieläimenä, aidattunakin ollessaan hevosella on tarve liikkua ja pitää pakoreaktionsa kunnossa. 

Hevosille on tuntunut kertyvän sisäistä energiaa samaan tahtiin kun sitä on itsestä valahtanut pihalle. 


Mustaa jäätä
Sateen pehmittämä maa jäätyi teräviksi möykyiksi ja hevoset varoivat, välttivät turhaa liikkumista.  Uudelleen lämmennyttä vettä valui lisää taivaalta alas ja kaiken peittikin sitten vahva ja tasainen jää. Hevoset kulkivat vielä vähän varovaisemmin, vielä vähän vähemmän. Mustavalkea maisema vajosi ajatuksiin. 

Mustavalkoista maisemaa, korvakuuloltakin tulkittuna
Värit palaavat takaisin
Ystävän pihalla, pallon toisella puolella (vaikka samalla pystyviivalla), punainen joulutähti kasvaa puuksi. Värit siellä pysyvät paikoillaan. Täälläkin sitten yhtenä aamuna taivas oli jälleen oma ihana itsensä.

Palava taivas
Kaikille jotakin

Tässä on näille kaikkea.

Ja meille muille: mustaa ja valkeaa, puu ja kuu ja joskus pieni palanen
palavaa taivasta. Kaikkea riittävästi.




maanantai 14. marraskuuta 2011

Sadan vuoden juttuja

Nyt on taas yksi sadan vuoden ennätys mennyt rikki. Sodankylässä on kirjattu säähavaintoja Ilmatieteen laitoksella jo yli sata vuotta ja koskaan sinä aikana ei ensilumi ole ollut näin myöhässä. 

14.11.2011
Omaan tähänastiseen elämään mahtuu toinenkin säätilaan liittyvä sadan vuoden ennätys, nimittäin vuosisadan kylmin päivä. Tammikuussa 1999 mitattiin Kittilän Pokassa -51,5 ° C. En tiedä paljonko virallinen luku silloin oli Sodankylässä, meillä kotona mittari oli kuitenkin jämähtänyt ihan pohjaan.

Tähtitieteelliset vuodenajat
Kun termiset vuodenajat  eivät tunnu nyt rimmaavan, niin täytyy uskoa noita tähtitieteellisiä vuodenaikoja. Ne johtuvat siitä, että maapallo kiertoradallaan vastaanottaa eri kuukausina eri tavalla auringon valoa.

Nyt on tähtitieteellinen syksy.
Muutaman kerran sadassa vuodessa Lapissa marraskuun alun päivälämpötilat ovat näin korkeinta kuten ne tänä vuonna ovat olleet.
Syksy meillä kestää noin 90 vuorokautta, päättyen 21.12. jolloin alkaa astronominen talvi. Silloin joko on lunta tai sitten ei. Tilastojen mukaan on.

Murkkupesä marraskuussa.
Keskimäärin siinä kuuluisi olla noin 15 cm:n lumipeite
Astronomisten vuodenaikojen pituudet eivät ole yhtäsuuria. Tämä taas johtuu maapallon ellipsin muotoisesta kiertoradasta, maapallo ei ole yhtä etäällä auringosta eri vuodenaikoina. Talvella maapallo kiitää radalla vähän nopeammin, koska se on lähempänä aurinkoa. Kesällä kiidetään vähän hitaammin.

Aurinkokiitoa marraskuussa 2011

Ja paras lopuksi: astronominen talvikin syksyn tapaan kestää noin 90 vuorokautta. Kevättä riittää jo 93 vuorokautta. Tähtitieteellistä kesää kestää kaikkiaan 94 vuorokautta.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Syksy sisälläni

Pohjoisen luonnon vuodenajat
Pohjoisessa vuodenkierto on aina rytmittänyt ihmisten elämää. Luonto on jatkuvassa muutoksessa, jolloin vuodenaikojakin on laskettu olevan kahdeksan. Entisajan asukkaille nämä vuodenajat määrittelivät mitä kulloinkin piti tekemän. Jokainen vuodenaika oli kai yhtä arvokas? Työteliäs varmaankin, mutta omalla paikallaan.

Syksyiset päivät, alkavatko ne hitaammin?
(Kuva: Pasi Hiltunen)
Ikuinen kesäkö?
Niin monesti haluaisimme vain hypätä kesästä toiseen, lomasta seuraavaan. Kulkisimmeko avojaloin aina?

Jos eläisimme lähempänä luontoa, varsinkin jos eläisimme luonnosta - olisko meidän helpompi ottaa vastaan myös se sateinen syksy ja vähenevä valo? Luonnonkierron syksyhän on tavallaan levon aikaa, sato on korjattu ja laitettu talteen ankaraa talvea varten, ihmisille ja eläimille. Nykyajan ihmistä puolestaan kiihkeästi tahdittaa lomaillun kesän jälkeen "aktiivinen syksy" - salit, kerhot, opistot täyttyvät kun haemme energiaa ja tehoa syksyn töihin.

Mihin ihmeeseen meillä on koko ajan kiire?

Kiireettömät kanat
Isommat kanat käyvät enää harvakseltaan ulkona, maa on kohmeessa ja niiden varpaita palelee. Ne ovat lopettamassa sulkasatoaan, muutama viikko sitten niistä osa oli lähes kaljuja. Niiden elintoimintoja säätelee pääasiassa valo ja syksy on sulkasadon aikaa.

Nykymaailmassa "luomukanat" pidetään elossa keskimäärin kaksi vuotta, tavalliset kanat ehkä noin puolet siitä. Niiden elinolosuhteita säädellään siten ettei katkoksia munantuotantoon tule, vaan ne munivat itsensä loppuun. Ajattelen meidän Helmiä, joka eli varmaan lähes 10 vuotta, ei tosin muninut enää, mutta oli muuten mukavan seurallinen kana. 
Onnellisia?
Kun ei ole nomadi paimentolainen eikä edes metsästäjä-keräilijä, on tutkittava sitä lähipiiriä mikä on. Minä siis jatkoin tutkimusretkeäni kanalaan.

7:n viikon kuluttua marinadissa?
Katsoin noita nyrkin kokoisia, reilun viikon ikäisiä kananpoikia (tai -tyttöjä?). Nykymaailmassa tällaiset kananpojat kasvatetaan kahdeksassa viikossa valmiiksi broilereiksi. Mutta minä ajattelen jo tulevaa kevättä kun nämä ensimmäisen kerran pääsevät ulos, maistamaan ruohoa ja kylpemään auringon lämmittämässä hiekassa. Voi sitä riemua!

Syksyinen luonto lopettaa kiireen
Ihminen tuntuu tarvitsevan luontosuhteen, myös tässä alati muuttuvassa maailmassa.
Syyskesän jälkeen tulee syksy, jonka jälkeen syystalvi, jonka jälkeen talvi, jonka jälkeen kevättalvi, jonka jälkeen kevät, jonka jälkeen kevätkesä, jonka jälkeen kesä.



Sopeutuuko nykyihminen luontoon ja sen rytmeihin?






keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Sanotaan näkemiin



Se aika tulee sittenkin
Jospa minä vielä harjaan, tuosta kaulalta ja harjan alta. Tässä silmien takana ja otsalla on harmaata. Niin minunkin hiuksissani on. Harjatessa olkapäässä vihlaisee, minun niveliäni särkee. Minä talutan sinut ulos. Hei, vanha ystävä, mennäänkö hitaammin, näin aamulla on parempi niin.

Mennäänkö vielä ulos, katsotaan syksyn ohitse tulevaan?



Pysähtynyt ja turvallinen
Voisiko tässä pysähtyä. Voimmeko vielä hetken olla, voimmeko antaa ajan olla? Kuunnellaan säätiedotus merenkulkijoille, sehän tulee jokainen arkiaamu. Jos pysymme ihan hiljaa paikoillamme, pysähtyisikö aika? Jospa minä vielä hetken harjaan, silitän kädellä, tuosta kaulalta ja harjan alta.

Radiossa Hector laulaa näkemiin.



Miss Cricket Pine, "Hiiri"
2.4.1987 Nebraska, USA - 19.10.2011 Luosto

Hannan tamma-mammasta tuli pohjoisessa mummo.
Suku jatkuu, taustalla jälkeläiset kahdessa polvessa,
vieressä Hiiren viimeinen varsa.
Myös seniorit löysivät toisensa!
Tällaisena me muistamme tämän pienen, suuren tamman.
(Kuva: Meeri Simula)


r. Pigall V, "Kalle"
11.5.1979 Ruotsi - 19.10.2011 Luosto


Iloa elämään, joka solulla ja jokaiseen hetkeen.
Ei ole sanoja kuvaamaan tämän kaksikon toistakymmentä
vuotta kestänyttä suhdetta.
(Kuva: Pasi Hiltunen)
Ei päivää ilman kommenttia.
Kuva: Luoston Pikkis)



r. Casper, "Ludvig"
24.3.1984 Hollanti - 19.10.2011 Luosto


Sivistynyt herrasmiesruunani, kaverini
Täysillä mukana, lajista riippumatta.
(Kuva: Pasi Hiltunen)
Somewhere in time's own space
There must be some sweet pastured place
Where creeks sing and tall trees grow

Some paradise where horses go,
For by the love that guides my pen
I know great horses live again.



Capt. Stanley Harrison (born 1899)

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Uuden vanhan lähteillä

Karjatilan horsemanshippiä  
Neljäntenä päivänä tunnelma oli keskittynyt, rauhallinen ja selkeä. Olisi voinut kuvitella, että täällä todella eletään näin ja että nämä hevoset ratsastajineen ovat tehneet karjatilan töitä aina. Reilusta kymmenestä kurssin ratsukosta moni ei ollut tavannut vasikoita aikaisemmin.

Vain kolme päivää aikaisemmin Ellun qh-tamma Doris oli melkein istunut
nähtyään elämänsä ensimmäiset vasikat.
Ja silloin metrien päästä , lankkuaidan toisella puolella.

Gentle Horseman
Ed Dabney, amerikkalainen viidennen polven hevosmies vieraili syyskuussa Suomessa neljättä kertaa.  Hästbacka Ranchilla Alavetelissä järjestetty karjakurssi oli ensimmäinen laatuaan. Ed on pitänyt mm. klinikoita (The Six Keys to Harmony) ja yksityistunteja Keskipohjanmaalla ja Kalajokilaaksossa. Hänellä on vahvan ranch horseman- taustan lisäksi vankka klassisen ratsastuksen osaaminen ja paljon, paljon muuta kokemusta hevosten kanssa elämisestä ja työskentelemisestä (lisää Edistä: www.eddabney.com). 

Selkäännousu aidan päältä. Ei ollenkaan niin helppoa miltä näyttää.
Maasta käsin selkään ja aidalta satulaan
Kurssin aluksi ratsastajat työstivät hevosiaan maasta, käyden perusasioita läpi. Tehtävät seurasivat toisiaan rauhalliseen tahtiin ja luottamus hevosen ja ihmisen välillä kasvoi niiden myötä. Tehtävät perustuivat töihin, joita karjatilalla tulee päivittäin vastaan.

Karjatilan työt ovat suurelta osin tiimityötä.
Ratsastajan on tiedettävä oma ja työkaverin paikka.
Tunneiltakin tuttu lausahdus: "vasikat karkaa!"...
Kuvassa kurssin primus motor Kenneth kaverinaan Kosti.
Karjakurssilla ei siis harjoiteltu kilpailuja varten eikä ns. kilpailukarjalajeja. Tosin mm. Ranch Trailiin näistä harjoituksista varmasti olisi apua. Karjatilan töissä kaikki mahdollinen tehdään hevosen selästä käsin ja se, mitä ei voida tehdä niin aiheuttaa ensimmäisenä kysymyksen miksi sitä ei voi tehdä hevosen selästä?
Tiimi pitää vasikat kasassa ja vie ne porteista sisään.
Loistavaa keskittymistä !
Lasso, tukki, vasikka
Vaikka Suomessa ei eläviä eläimiä saakaan lassota, karjakurssilla harjoiteltiin lasson kanssa työskentelyä. Tehtävät olivat siinäkin mielenkiintoista seurattavaa myös katsojille. Hevoset tottuivat sivuilla ja yläpuolella heiluvaan lassoon.

Lassoa pidetään ohjaskädessä,
lasso roikkuu työskentelypuolella
Lasso on työväline ja hevoset tottuivat myös kireänä edessä tai takana olevaan lassoon. 
Tukki tuli asettaa tuolia vasten. Tarkkaa puuhaa.


Lännenratsastus saa juuret
Toistakymmentä vuotta olemme tienneet, että "lännenratsastus perustuu karjanpaimenten työskentelyyn". Kaikki ne kentällä harjoitellut asiat konkretisoituivat - vasikkaa siirrettäessä tarvitsee välillä siirtää hevosen etuosaa, välillä vain takaosaa, välillä sidepassia aidanlaitaa pitkin. Liikkeelle, seis. Porttia avatessa askel eteen, yksi sivulle, kaksi taakse. Reiluus, kuuliaisuus, luottamus, keveys. 
Onko tänään payday?
Yhteistyötä...
... yhteisen päämäärän ...
... eteen. Vasikat liikkeelle!
Annetaan hyvän kiertää
Kurssista ja sen seuraamisesta jäi tavattoman hyvä mieli. Tästä on hyvä jatkaa.

She's happy. She's also happy. And me? I am happy too!

ED DABNEY tulee ensi toukokuussa Luostolle pitämään "The Six Keys to Harmony"
- maastakäsittely-ja ratsastusklinikkaa.
Mukaan mahtuu 12 ratsukkoa, varaa allakkaan 11.-13.5.2012!
Lisätietoja lähiaikoina, kyselyjä ja ennakkovarauksia voi laittaa Hennalle.

Kurssin ohjelma löytyy täältä:
 http://www.luostolahorsefarm.net/p/kurssit-tapahtumat-2012.html

Kurssille on ilmoittautunut 12 ratsukkoa, muutama on vielä tervetullut varalle.
Sähköpostiosoite: info@metsapolut.net
Henna 0400 988991














torstai 4. elokuuta 2011

Rajatonta aikaa

Melkein joka päivä tulee huokaistua: "voi kun olisi enemmän aikaa". Tai: "miksi aika on niin rajallista?"  Onko se tosiaan niin? Eikö se hetki ole juuri niin pitkä tai lyhyt kuin miten sen haluamme kokea? 
(Kuva Luoston Pikkis, kuvankäsittely Henna)


Niin tai näin, viime viikonloppuna oli kuitenkin mahdollista ottaa kaikenlaista aikaa: lyhyttä ja pitkää, syvää ja leveää. Lisäksi saimme tehdä töitä ammattilaisen ohjauksessa, aamusta iltaan. Amerikkalainen, 89-vuotias hevosmies Jack Brainard sanoo: "Anna jonkun toisen näyttää sinulle miten tehdä, ja sinusta tulee paljon parempi. Jos minä haluan oppia jotain, menen sellaisen luo, joka osaa enemmän kuin minä."

Hevosten aikakäsitys on tässä ja nyt. Siihen ei mahdu aamun liian laihaksi keitettyä kahvia, tai eilistä ärsyttävää jonossa kiilajaa, saatikka mahdollista ylihuomista lentolakkoa, ratsastajan ylipainoa tai kastelemattomia kukkia.

Carpe Diem - tartu hetkeen

Ei siis mitään uutta auringon alla eikä pyörää tarvitse keksiä uudestaan. Jo ennen ajanlaskumme alkua elänyt Horatius kehoitti tarttumaan hetkeen ja olemaan luottamatta liikaa huomiseen!
Varsinkin nuorten hevosten kanssa touhutessa ajatukset on pidettävä tässä hetkessä. Toki kaikki hevoset ikään, rotuun tai koulutustasoon katsomatta ansaitsevat meiltä saman keskittymisen ja ajassa olemisen. Vanhemmat ja kokeneemmat kylläkin sietävät meiltä enemmän "off-hetkiä". 
Preerialla pölisee niinkuin kuuluukin.
Kirkasta mieli

Mitä haluat tehdä hevosesi kanssa? Haluatko mennä sen kanssa maastoon nauttimaan luonnosta vai tähtäätkö kilpailumaailmaan? Haluatko ylläpitää hevosesi terveyttä ja hyvinvointia? Haluatko kouluttaa sen mahdollisimman korkealle? Haluatko vanheta sen kanssa turvallisesti? Haluatko jakaa sen kyvyt läheistesi kanssa?

Kun ihmisen mieli on kirkas ja tietoinen tavoitteistaan, voit olla varma, että hevonen seuraa ajatustasi.
Henna ja Pete 
Me ollaan niin tosissaan ...
- ja Pete ehtii kysyä mitä se nyt taas olikaan mitä piti tehdä??

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Tyttöenergiaa Luostolan hevostilalla

Lisan ihmeellinen maailma
Vanhassa tarinassa 1860-luvulta Ihmemaa on juuri niin kummallinen kuin sen kuuluukin olla ja Liisa-tyttö Ihmemaassa rohkeampi kuin moni muu. Hieman sama tunne tulee seuratessa tätä meidän kolmivuotiasta quartertammaa. Rohkein mielin ja matalalla pulssilla se tutustuu uusiin asioihin omassa maailmassaan.



Nimensä veroinen Playin Chic Lisa 
Emänsä värinen Lisa on saanut viettää turvallista hevoselämää laumassa. Se on oppinut hevosten maailmassa hevosten tavoille ja suhtautuu erityisen luottavaisesti myös ihmisiin. Varsana vieroituksen jälkeen se vietti aikaa myös "kimppakämpissä" asuen milloin mummonsa, milloin pari vuotta vanhemman ruunan kanssa. Ei ongelmia. Siispä tyyli on tämän lyylin peruspiirre.

Lisa kahden viikon ikäisenä.
Kuvasarjan on ottanut Pasi Hiltunen.

Nuorikin hevonen on hevonen 
Hevonen oppii vain ollessaan rauhallinen ja rento. Samoin hevoselle tulisi pystyä tarjomaan hyviä kokemuksia, onnistumisen iloa. Se kasvattaa entisestään hevosen luottamusta ja vahvistaa suhdetta ratsastajaan. Vähän on paljon tässäkin tapauksessa. Ja kuten on joskus sanottu: hevonen on mielipide neljällä jalalla.

Lisa 2 vko (kuva: Pasi Hiltunen)
Lisa 3 vuotta (kuva: Luoston Pikkis)

Oishan noita juttuja Lisallakin
Viime vuonna eli Lisan ollessa 2-vuotias, se totutettiin varusteisiin. Sen selässä käytiin, vaikka sitä ei varsinaisesti ratsastettu. Nyt 3-vuotiaana Lisa suhtautuu uusiin asioihin aika rauhallisesti ja varsamaisen uteliaasti. Ja oppii koko ajan lisää!

Ai miks pitää olla paikallaan jos et sinäkään ole?

Hei aidan takana ois kavereita!

Ai tää on sitä maastoilua?!