sunnuntai 2. toukokuuta 2021

 Kahden vuoden jutut

täytyy nyt varmasti tehdä todella pikakelauksella ja tiivistäen. Olen kirjoittanut hevostilamme blogiin ensimmäisen postaukseni heinäkuussa kymmenen vuotta sitten! Alkuvuodet tiiviimmin ja näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että mitä enemmän elämässä tapahtui, sitä vähemmän syntyi kirjoituksia. Näinä kahtena vuotena toiminta meillä on ollut pienimuotoista, hevos-, talli- ja matkailupalveluihin liittyvää. 

Kirjoitan tätä vappupäivänä, jolloin sataa lunta ja tuulee (onko lämpimiä vappupäiviä ylipäätään olemassa??), joten valitsen tähän kesäisiä tai vähintään lumettoman maan kuvia.

Limbo on alkuperäisiä asukkaita eli se on kuulunut perheeseen jo 19 vuotta. Luottomiehiä siis.
Kuva on viime kesältä, Limbo on nyt 23-vuotias.

Tallin väki koostuu nyt viidestä hevosesta, iältään 2 - 24 vuotiaista. Niistä Limbo on suomenhevonen, lisäksi laumassa on yksi puoliverinen ja kolme quarterhevosta. 

Etualalla valkosukkainen 24-vuotias Hra Ruuna, oikealla ensimmäinen
Lapissa syntynyt quarterhevonen eli Martti 13-v ja takana kuvassa
viime kesältä nyt 2-vuotias quarterori Samppa, joka muutti meille emänsä vatsassa jouluna 2018.


Elly 19-v. ja Samppa 2kk elokuussa 2019

Mikään ei ole

tietenkään kuten ennen, ja niinhän sen kuuluukin olla. Ikävä on hevosihmisiä, joiden kanssa on saanut jakaa ajatuksia ja kokemuksia, oppia uutta, parannella vanhaa ja ennen kaikkea iloita yhdessä. Koronan myötä ikävä on myös niitä muita ihmisiä, jotka "hevosista huolimatta" ovat ymmärtäneet tämän elämäntavan ja ovat tuoneet myös toisenlaista perspektiiviä elämiseen. 
Ikävä on tietysti myös laumasta tänä aikana lähteneitä hevoskumppaneita.

Voutilan Daniela aka Pätkä teki viimeisen ruohonleikkuusesongin
toissa kesänä. Pieni suuri kuningatar siirtyi 26-vuotiaana laajemmille laitumille

Elsa Eben lähti laumasta yhtä aikaa Danielan kanssa ja
jätti jälkeensä kipeän muiston. 

Vasta jälkeenpäin muistin alla olevan kuvan. Se on otettu vuonna 2010, kun kaksivuotiaat teinivarsat Lisa ja Elsa (niillä oli ikäeroa 2 viikkoa) olivat elämänsä ensimmäisen itsenäisen yön ulkona kahdestaan.  Nyt ne lepäävät tuon samaisen laitumen alla, Lisa idän ja Elsa lännen puolella.

Lisa, auringonkultainen voikko ja Elsa, tummien varjojen tytär.

Tästä eteenpäin

rauhallisin ajatuksin, ajan kanssa. Toivottavasti pääsemme kokoontumaan kesän aikana vaikkapa kursseilla tai valmennuksissa. Täällä aloitellaan taas ihan alusta - kuten talvikarvojen harjauksesta.
Ellyn kanssa joko vapaata liikutusta maastakäsin, voimistelua
tai juoksutusta. Tämäkin rouva opettaa liikuttajaansa,
kun ei täällä ihan huvin vuoksi olla.  Joka kolmas viikko se muistuttaa
meitä mikä on tammahevosen tärkein ja oleellisin tehtävä. 

Limbo (n.600 kg) toimii pikkuorin turvamiehenä ja opettaa sitä
hevosten tavoille ihmisten maailmaan. Siitä on ollut hyvä jatkaa.

Ellu, Martti ja Samppa iltakoulussa kesällä 2020

Teinillä on teinin tukka. Näyttää olevan mustassa
harjassa ruosteenpunaisia raitoja. Cool. 


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Sattuman kauppaako

vai harkittua toimintaa? Kohtalo vai luonnonlaki? Ehkä kaikkea niitä, ilman selityksiä, sattumat kuuluvat inhimilliseen elämään. Lähes kaksisataa vuotta sitten syntynyt tiedemies, mikrobiologi Louis Pasteur totesi aikanaan: "sattuma suosii valmistautunutta mieltä" . Sillä on siis osuutensa myös tieteessä.


Tarinoihin  sattumat, elämän odottamattomat ja dramaattiset käänteet, sekä joskus myös erilaiset onnenkantamoiset, ovat tietenkin aina kuuluneet. Ja koska tarinankerronta on elämäni keskeisiä sisältöjä, niin luonnollisesti sopivat sattumat kulkevat sinä mukana.

Elly tuli talliin 

ja sen tarinan aloitus tapahtui reilu vuosi sitten. Tai ehkäpä puolitoista vuotta sitten Alpo tallissa mietti ääneen, kuinka meillä enää on vain yksi quarterhevonen. Ja siitä se ajatus sitten lähti, kuten tavataan sanoa. Ja heti ihan laukalle. Nyt tuntuu, että tuli nostettua oikea laukka. 

Martin kanssa rupateltiin heti joulukuussa syntyjä syviä.
Ei ollut sattumaa Martin valinta kantavan tamman tarhakumppaniksi.
Martille on luvattu, että se pääsee riekkumaan poikaporukkaan heti, kun tilanne hieman etenee. 
Juuri ennen joulua teimme Ellun kanssa vaiheikkaan reissun Ruotsin Piitimeen noin vuorokaudessa ja haimme tamman tänne Luostolaan. Kaupat siitä tehtiin vuosi sitten helmikuussa. Toukokuussa 2018 se varsoi entiselle omistajalleen neljännen varsan Docs Leaguerista, josta on nytkin kantavana. 

Joskus elämän mutkissa tulee kauneutta vastaan enemmän kuin saattaa arvata.
Ellyn myynti-ilmoituksessa edellisenä talvena siitä itsestään ei ollut kuvaa, oli sukutaulu ja kuva Docista. Löysin sitten netistä myyntivideon, joka siitä oli tehty Amerikassa kymmenen vuotta sitten, siinäkin sillä on varsa alla. Aikuisen hevosen rakenne säilyy samanlaisena  ja se tuolta videolta näkyi. Otin videosta kuvakaappauksia ja hengittelin syvään.

Sitten upposin sukuun. Myös hevosmaailmassa suuret legendat jäävät elämään ja niiden tarinat jatkuvat. Luin Ellyn isänisästä, joka eli 33-vuotiaaksi ja se nimettiin AQHA:n Hall of Fameen kaksi vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 2004. The Invester tunnettiin pleasure ja halter- hevosena, mutta uransa aikana se ansaitsi pisteitä myös cuttingissa ja reiningissä.

Ellyn tulevalle omistajalle tarjottiin mahdollisuutta ostaa se astutettuna Docilla, ja sen tiedot olivat tuntuneet sopivilta jo alusta saakka. Terve, vielä myöhemmälläkin iällä esiintynyt ori, joka oli jo jättänyt käyttökelpoisia jälkeläisiä.


Hevosen rakenne, luonne ja suku merkitsevät käyttöön tulevan harrastehevosen osalta aivan yhtä suurta osaa kuin kilpahevosta etsiessä. Kuvakaappauksessa näkyvät hyvä ja selkeä säkä, tasapainoinen ylälinja, hyvät kulmat ja jalkojen asennot. Se on ratsastettu ja se on varsonut. Ellystä ja Docista olevat neljä jälkeläistä Ruotsissa on omistajalla tarkoitus kouluttaa opetuskäyttöön. Ei kai tämä voi muuta olla kuin hyvää sattumaa, johon mieli on valmistautunut?

Kaikkia edellämainittuja asioita miettiessäni, tunsin samaa lämmintä tunnetta kuin joskus yli 20 vuotta sitten tutustuessani lännenratsastukseen ja nähdessäni elämäni ensimmäiset quarterhevoset.

Elly syö hyvin, juo hyvin, käyttäytyy hyvin.
Ja samalla siinä on särmää, jolla se kertoo olevansa hevonen.
Taittuva talvi
alkaa olla loppusuoralla. Ensin tuntui ettei sitä tulekaan, kun vielä jouluna metsässä näkyi paikoitellen kanervikkoa vähäisen lumen alta. Ratsastustauko piteni, kenttä oli ja pysyi kovana. Jossain vaiheessa lunta tuli aina kerralla paljon ja välillä oli kunnon pakkasjaksoja. Epävakaus ja nopeat säänvaihtelut ovat olleet kuluneesta talvesta mieleen jääneitä asioita.

Aamukävelyt sydäntalvella ovat ulottuneet vain lähimetsään. Nyt lunta on niin paljon, että
täytyy tulla joko hankikelit, liikkua lumikengillä tai odottaa että kaikki lumi sulaa. 
Tarhamuutoksia 


Viime vuoden puolella Alpo purki pois toistakymmentä vuotta vanhan pyöröaitauksen ja rakensi tilalle uuden jaloittelutarhan. Meillä hevoset ovat asuneet enimmäkseen suuremmissa sekalaumoissa. Siellä sitten voi joskus sattua isompiakin havereita, niitä onnettomia sattumia, kuten on joskus myös meillä käynyt. Nyt varauduimme uuden hevosen tuloon, muuttamalla ainakin talven ajaksi tarhauksia. Ei missään mielessä ideaali ratkaisu, mutta tietoista vaikuttamista riskien vähentämiseksi. 

Elsa ja Limbo nyt kahdestaan omassa tarhassa

Limbo ehti reen eteen vain muutaman kerran talven aikana. Tai Limbo olisi
ehtinyt useamminkin, Alpolla on pitänyt kiireempää. 
Pätkä ja Pitkä kahdestaan.
Pätkä kuukauden päästä 26-v ja Pitkäkin kesäkuussa 22-v.
Vähän lumen aikaan pakkanen tuntui purevalta
Martti ja Elly ulkoilevat omassa tarhassaan.
Kuvasta näkee, että suotta ei ole Martilla korkonimi "Pikku-Martti" käytössä. 
Lämmintä aikaa kohti

kunhan lumi sulaa. Kentältä on aurattu kaikki lumi nyt pois, vaan ei se vielä ihan hiekallakaan ole. Pakkaspäivien aurinko lämmittää kuitekin jo muutaman tunnin. 


Martti katsoo Ellua.
Hevosen mieli ja ihmisen kieli vai oliko se toisin päin ...
Heijaa Martti!

Täältä tullaan erikseen ja 
ja yhdessä 😅 !
Ruuna voimistelee


Tasapainoista odotusta


koska onneksi täällä on tämä Martti, joka on paljon mittojaan suurempi hevonen. Elly saa rauhassa voida paksusti ja kasvattaa varsaa mahassaan. 
Luottavaisin mielin mennään kohti alkukesää...


... ulkona ja sisällä.

Ei se ole sattumaa mille kyljelle sitä asettuu nukkumaan. 


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Tällainen itseään pidempi syksy

voisikohan se opettaa jotain? Ainakin se vahvistaa käsityksiä, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Epävarmuuden sietäminen ei ole helppoa ainakaan silloin, jos pidämme kiinni kerran oppimastamme varmasta totuudesta.

Tietoa on nyt paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten, mutta onko meillä enemmän ymmärrystä?

Aurinko on jo kovin alhaalla - niinä harvoina päivinä kun se on ollut näkyvissä viime kuukausina.
Tätä kirjoittaessa lunta ei ole tämänkään vertaa. 
Syksyn tiedonhankinta
tallilla keskittyi kahteen ammattilaisen vetämään päivään eli hammashuoltoon lokakuun loppupuolella ja kavionhuoltoon marraskuun alussa. Sijaintimme täällä reippaasti 67° pohjoisen leveyspiirin yläpuolella ei ole este oppimiselle tai tiedonkululle. Asialleen omistautuneet ovat pyynnöstä tulleet huolehtimaan tärkeistä asioista. Tallin isompi ovi on ollut aina avoinna. 

Hammaseläinlääkärin klinikka saapuu tallille

Muutaman vuoden tauon jälkeen, saimme jälleen soviteltua hammaslääkärin käynnin (www.hirnuvahammas.fi) tallille. Eläinlääkäri Marika kertoo ja näyttää hevosenomistajille, mistä hevosen suussa tänä päivänä on kysymys. Me emme aina tahdo muistaa, että hevonen ei elä vapaana preerialla ilman varusteita nauttien luonnonmukaista ravintoa. Tämänpäivän hammashuoltoon kuuluu kokonaisvaltainen ymmärrys: ammattilaisen tekemä huolto on paljon muutakin kuin ns. piikkien raspausta käsituntumalla. 

Melkoisen etuoikeutettua on katsoa monitorista hevosen suuhun omalla tallilla 
Hyvä valmistelu ja varusteet mahdollistavat tarvittavat
toimenpiteet turvallisesti molemmille
Ratsastusseuramme järjestämä kaviokurssi keskittyi tällä kertaa ns. irtokengän irroittamiseen ja takaisinkiinnittämiseen. Kaikki pohjautuu tietysti kavion rakenteen ymmärtämiseen ja kuten myös tarvittavien välineiden oikeaoppiseen käyttöön. 

Jaakko ja kavio.
TJT Farrier Service - tässä tapauksessa toimialueena koko maa 😄
Kurssilaiset saivat todeta sen, minkä useimmat etukäteen tiesivätkin - ei ole helppoa, mutta ei sitä voi oppiakaan, jos ei yritä ja harjoittele. Kengät irroitettiin oikealta hevoselta, mutta naulaamista saivat halukkaat harjoitella teuraskavioilla. 
Jaakko antaa nauloja (aina vaan!) kun Ellu ja Aino ovat tositoimissa
Kavion rakenne tutkittavana. 
Martti toimi kurssilla demohevosena myös kengityksen suhteen. Selkeästi ja ymmärrettävästi ammattikengittäjä pystyy demonstroimaan, että kokonaisvaltainen kavionhuolto tarkoittaa hevosen rakenteen ja hevosen käyttötarkoituksen ymmärrystä. On tärkeää havannoida millainen jalan ja kavion rakenne on ja miten vuolulla ja kengityksellä pystytään vaikuttamaan hevosen terveyteen. Ammattiseppä tekee ja takoo kengät hevosen kavioon sopivaksi, ei toisinpäin. Työ on siis paljon muutakin kuin kengän kiinnittämistä kavioon. 

Jaakko ja Martti ovat vanhoja tuttuja

Valmistautuminen talveen
alkoi meilläkin kutakuinkin normaalisti, tuttua ja turvallista touhua siis. Alkusyksyn pakkaset kyllä jäädyttivät kentän pohjan kovaksi muutamassa yössä. Alpo lanasi sen ja lisäksi tarhan pohjien tasoitus on ollut menossa muutaman viikon senkin jälkeen. 

Ratsastustauko on alkanut enemmän tai vähemmän lokakuussa.
Ellu pukeutuu toppapukuun jo ruska-aikana kuten aina. Onhan jo melkein talvi!
Tai niin siis luulimme. 

Kuten allaolevista kuvista näkyy: kehitys kehittyy ja jossain vaiheessa ne teinit ovat aikuisia ja me entiset aikuiset olemme toimittaja Niemen mukaan vain keski-ikäisiä teinejä. 

Ellu tarvitsee vain yhden kuvan, josta käy ilmi että hän on liikuttanut kaksi hevosta, ilmeisesti siis samalla kertaa. Varustanut ne, riisunut ja pukenut, tehnyt jälkihuollon. 
Minä puolestani tarvitsen kaksi kuvaa todentamaan, että olen ratsastanut yhden hevosen ainakin yhden kerran molempiin suuntiin. 

Minun pitää nyt hieman miettiä tätä. 

Ellu ja ruunat
Henna ja tammat. 


Kotoiset kanssaeläimemme 
herättävät meissä iloa ja joskus vähän suruakin. Ehkä eniten ne kuitenkin saavat meissä aikaan ihastusta. Me tutustumme eri lajeihin, pohdimme niiden olemassaoloa ja yritämme ymmärtää niiden käytöstä. Hevosista viehätymme, koska ne edustavat meille myös jotain saavuttamatonta. Saavuttamaton unelma on syytä säilyttää, se kuljettaa meitä eteenpäin.

Hevosistamme täällä kotona syntynyt vartti-Martti (Ellun quarterruuna) on nyt 10-vuotias. Se on saanut viettää lapsuutensa ja nuoruutensa hevoslaumassa ja sitä voisi ihmisen sanoin kuvata "sosiaalisesti taitavaksi" hevoseksi. Sillä on ilmeisesti myös hyvä geeniperimä: tavattuani Martin isän (Playin Smarter), sen käytöksestä tuli mieleen ensimmäisenä sana "sophisticated". 
Tässä Martti emänsä kanssa, laukkipää takana on laumanjohtaja Sahuri, vieressä Limbo
Kun Martti muutti vieroituksen jälkeen isojen hevosten laumaan, se liimautui heti laumanjohtaja Sahurin kylkeen. Iso herrasmiesruuna oli turvallinen ja rauhallinen opettaja isommassa laumassa.
Nyt aikuisena Martti on tekijähevonen, se on luonteeltaan utelias ja kekseliäs. Se osaa olla korrekti ja hienovarainen uusia hevosia tavatessaan. Se myös osoittaa nyt hallitsevansa tarvittaessa kotilauman turvallisuussäännöt.

Nuori shetlanninponitamma tuli meille vierailemaan lokakuussa. Martti teki päättäväisesti, ilman vahingoittavia aggressioita sen, mitä laumanvartijan kuuluukin tehdä. Tulokas pysyköön kauempana.
Ponicuttingia 
Quarterin rakenne ja tilanneäly mahdollistavat nopeat käännökset, pysähdykset ja liikkeellelähdöt. Martti tekee "täysillä" asioita sekunneissa ja on ne tehtyään saman tien tasapainossa fyysisesti ja psyykkisesti. 
Vartti-Martti kiihdyttää 
Kuvat on poimittu videoilta, kaikki tapahtuu niin nopeasti ettei tavallisella kännykällä pysty liikettä kuvaamaan. Marttia ei ole mitenkään "opetettu" tähän - tämän asian se näyttää osaavan ihan itsekseen 😄. Monipuolisella liikunnalla Ellu pyrkii pitämään Martin hyvässä kunnossa ja iloisella mielellä. 

Ja Vartti-Martti pysähtyy 
Lumi tuli - melkein jo jäädäkseen
eli muutaman kerran olemme saaneet aloittaa talven. Marraskuu on kuitenkin ollut sateinen ja lämmin. Ja pimeä. Meillä Sodankylässä marraskuussa on auringonvaloa näkynyt parin ensimmäisen viikon aikana yhteensä noin ½ tuntia. Mutta tänä aamuna - taivaanranta oli auki ja siellä se oli valonlähde jälleen näkyvissä. Matalalla, mutta päivänvaloa antaen. Siitä iloitaan ja odotetaan, että lumi tulee heijastamaan vähäisen valon moninkertaiseksi.  
Pari kertaa jo meinattiin, että nysse tulee!

Laitan marraskuun yleisilmeestä
vain pienen kuvan.

Jäädään mieluummin tämän lokakuisen kuvan tunnelmiin.
Talvi on ihan tuloillaan - ihanaa! 

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Elokuun matkassa

meillekin hiipivät hämärtyvät yöt. Tosin tällä hetkellä päivän pituus on vielä lähes 19 tuntia, joten pimeää ei tietenkään ole. 
Heinäkuu vietettiin valossa eli  auringon paahtaessa lähes yötä päivää. Kuumuuden myötä päiväsaikaan kiusana olivat paarmat ja hevoset viettivätkin käytännössä heinäkuun kolme viimeistä viikkoa päivät sisällä ja yöt ulkona. Me ratsastajatkin hyydyimme ensimmäisen viikon jälkeen.

Heinäkuun alkupäivinä illat olivat ihanteellisia ratsastukseen.
Lämpöä ja auringonvaloa, ei hyttysiä, paarmoja tai muitakaan pistiäisiä. 

Vihreää lepoa

eli kuivasta ajanjaksosta huolimatta, kesä on edennyt kuten kuuluukin. Paljon yhtäaikaa kukkivia kasveja: joku ajallaan ja joku ehkä etuajassa. Erilaisia hyönteisiä, surviaisia, perhosia ja muita siivekkäitä. Monennäköisiä kuoriaisia ja muita mönkijöitä, joten ravintoketjussa lienee ollut monelle aika runsaasti ruokaa. Pikkulintujen - västäräkkien, tiaisten, kirjosieppojen ja joidenkin tuntemattomienkin pesintä näyttää ainakin kodin lähistöllä onnistuneen hyvin. Mieltä lämmittää ja rinnassa läikähtää, kun saa nähdä pääskynpoikien onnistuneet pesistä lähdöt vuosi toisensa jälkeen. 

Pätkä korkkaa laidunkauden, se kuuluu vapaaherrattaren etuoikeuksiin.
Takana Lisan kummulla  kukat innostuivat kasvamaan.
Paksuille hieman laihempaa laidunta alkuun
Pätkä viihtyy poikien kanssa
Lisan kumpu kukkii

Ruotsinmaalla

kesä tuntui ihan yhtä kuumalta kuin kotonakin. Mutta onhan se kuitenkin aina ihan erilaista kun saa vieraana olla. Edellisenä kesänä vastaavaan aikaa osallistuimme Jean-Luc Cornillen klinikkaan katsojina ja tämä kesänä Ellu otti Martin mukaan ja osallistui sen kanssa ratsukkona kolmen päivän ajan kurssille.
Martille ulkomaan matka oli ensimmäinen ja samalla myös sen elämän toinen pidempi kuljetus yksin. Se on kuitenkin luottavainen ja jotain samaa kieltä ne Ellun kanssa tuntuivat puhuvan, joten reissussa ei ollut ongelmia. 

Poika varjoisalla kujalla Pohjois-Ruotsin auringossa
Minusta Ruotsissa näyttää just tältä: ruoho on vihreää, taivas on sininen ja hevoset kiiltäviä 
Klinikka on mielenkiintoinen myös katsojille: se sisältää joka päivä kahden tunnin intensiivisen luennon hevosen biomekaniikan eri aihealueista. Aiheista JLC:lla ei ole puutetta, lisäksi hänen pitkän ja laajan hevoselämänkokemuksensa myötä, myös tarinavarasto tuntuu ehtymättömältä. 

Luentojen jälkeen pääsee seuraamaan läheltä JLC:n työskentelyä erilaisten ratsukoiden parissa, vähintään kahdeksan tunnin ajan päivässä. Lähestymistapa on tinkimätön: hevosen terveys ja hyvinvointi edellä samalla muistaen, miten suostuvaisten eläinten kanssa olemme tekemisessä. Oli hienoa nähdä, kuinka hän jonkun aikaa ratsukkoa seurattuaan, pystyi näkemään sen hetkisen tilanteen, mahdolliset ongelmat tai heikot kohdat - ja antamaan harjoitusten kautta asiaan apuja. 

Horse connecting people... 

Ja onhan siellä Ruotsissa paljon muutakin
Jo keväällä tuli kylvettyä pieniä ajatuksen siemeniä kaipaamistamme quarterhevosista. Ja kun tässä iässä jo ollaan, niin suunnitelmat ovat todellisia pitkän tähtäyksen sunnitelmia - nythän ei ole enää kiire minnekään. Jotta elämä jatkuisi, niin sitä haluaa vielä nähdä ja kokea uutta elämää.

Keski-Ruotsista löytyi silmää miellyttävä, kantava tamma, joka olisi syntyvän varsan vieroituksen jälkeen haettavissa uuteen kotiin. Ja suunnitelmaan kuului astutus eli toiveena tuoda samalla kaksi hevosta: siis kantava tamma. Kaupat Ellystä tehtiin maaliskuussa. Sitten piti odottaa toukokuuhun, että se varsoisi ja kaikki olisi hyvin.
Elly in America
Kuvakaappaus  myyntivideolta vuodelta 2009
Toukokuisena sunnuntaina se varsoi tottuneesti vaalean tammavarsan, tälle omistajalle jo neljännen samasta oriista. No sitten piti odottaa, että se muutaman viikon kuluttua matkustaisi varsan kanssa siittolaan, jälleen saman oriin luokse. 
Maalis-toukokuun välisen ajan minä luin quartereiden suvuista kuin jännityskertomuksia.  Kuten mm. Ellyn isän isästä, legendaarisesta Investeristä. Tuo 33-vuotiaaksi elänyt ori nimettiin AQHAn Hall of Fame'en vuonna 2004. Tai Ellyn emästä, joka on A Major Leaguerin täyssisar. Elly itse on varsonut Ruotsin lisäksi myös syntymämaassaan. 

Elly i Sverige
Kuva kesältä 2016, varsan kanssa laitumella
Toissa kesänä laitumella
Tulevan varsan isäori on meille mieluisa eli Docs Leaguer, kestävä ja järkevä, suoritusjälkeläisiä jättänyt terve ja hyväluonteinen ori. Heinäkuun viimeisenä päivänä tuli kuva ultrasta - siellä se näkyy - varsan alku 💜

Ja nyt sitten odotetaan, että kaikki menisi hyvin ja pääsisimme hakemaan loppuvuodesta Ellyn kasvavine varsoineen loppuelämän kotiin tänne Lappiin. Ja siinähän se elämä sitten taas jatkuu. 

Lapin kesää 
moititaan lyhyeksi ja joskus mieltäkin apeuttavaksi. Kun kaikki kuulemma kukkiikin niin nopeasti. 
Mutta millä tavalla kaikki kukkii? Tietysti vahvasti, vaikka läpi harmaan kiven! 

Kaikki on mahdollista